Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää maatalouden fosforikuormituksen vähentämistä. Nykyisissä vesiensuojeluohjelmissa on kuitenkin ongelmia, sillä ne eivät huomioi eri fosforin esiintymismuotoja ja fosforia sitovien ja sidontakykyä heikentävien aineiden kuormitusta. Myös vesistön kemiallisten ominaisuuksien vaikutus partikulaarisen fosforin hitaassa vapautumisessa tunnetaan huonosti. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa ratkaisuja siihen, onko fosforin aiheuttama rehevöityminen torjuttavissa kaikkialle sopivalla yhdellä keinolla, vai olisiko hajakuormituksen vesiensuojelutoimet räätälöitävä tapauskohtaisesti vesistön ja valuma-alueen ominaisuuksien mukaan. Erityisenä tavoitteena on tutkia, miten maalta vesiin huuhtoutuva maa-ainesfosfori käyttäytyy järvien ja meren eri olosuhteissa, joissa vesistöjen kemialliset ominaisuudet sekä hapettomuusjaksot vaihtelevat. Tuloksia voidaan hyödyntää toimivien ja kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelussa.
