Huhut podcastien tekemisen haasteellisuudesta ovat laajalti liioiteltuja. Olipa kyseessä studiossa äänitetty podcast, kuten Mikä kestää? taikka enemmän etätuotettu Kristallipallo, tiedepodcastien tekeminen on ollut minusta parhaimmillaan hyvinkin hauskaa, kirjoittaa Erkki Mervaala. Alla siis oppeja pitkään podeja tuottaneen tutkijan kynästä, kootusti ja tiiviisti.
No niin, kaikki tutkivat podeintoilijat ja tiedeviestintäväki, jotka haluatte lähteä tekemään omaa podcastia vaikkapa tutkimushankkeelle taikka vaikka tietyn teeman ympärille jossakin tutkimusorganisaatiossa: tässä tulee ultimaattinen superlyhyt kengännauhabudjettiopas podcastin tekemiseen ideasta julkaisuun. Harrastuneemmat voivat myös tutustua muinoin 2018 Media Development Investment Fundille kirjoittamaani englanninkieliseen podcast-oppaaseen, mutta se on a) kv-yleisölle ja b) jo aika vanha. Tuottamiani ja juontamiani podcasteja voi käydä kuuntelemassa muun muassa ORSI-hankkeen, Kestävyyspaneelin ja Hyvän sään aikanan sivuilla.
Alussa tulee olla idea. Se tullee varmastikin itse hankkeen taikka instituution sisältä, mutta idealle on aluksi hyvä valita myös formaatti. Oli kyseessä sitten 10 minuutin lyhyempi formaatti taikka pidempi keskusteluohjelma, miettikää formaattia tovi: mikä toimii juuri teille. Ajatelkaa, millaisia podcasteja ja radio-ohjelmia itse kuuntelisitte. Ohjelma voi muistuttaa vaikkapa paneelikeskustelua tai tiettyjä termejä ja ilmiöitä selittäviä selittäjiä elikkäs explainereita, joita on videomuodossa YouTube pullollaan.
”Ajatelkaa, millaisia podcasteja ja radio-ohjelmia itse kuuntelisitte.”
Ideointiin kuuluu myös tuotannon suunnittelu ja käytännön asiat, kuten äänittäminen ja editointi. Jos äänitätte kaikki samassa tilassa ja hankkeessa riittää budjettia, menkää podestudioon. Niitä on lukuisia. Jos teillä on käytettävissänne studio niin sanotusti talon puolesta, selvittäkää sen käytön mahdollisuuksia ensin. Yleensä on hyvä olla mukana joku, joka tietää äänittämisestä edes jotain tsekkaamassa mikit, painamassa punaista nappia ja seuraamassa äänentasoja. Ja vaikka ei studioon menisikään, äänitteen editoimisen voi aina ulkoistaa ammattilaisille.
Mikeistä ja akuista
Jos haluaa äänittää kasvotusten, mutta studio ei ole käytettävissä, etsikää joku kiva neukkari, joka ei ole pelkkää lasia vaan siinä on vaikka sohvaa ja muuta pehmeää ääntä demppaamaan. Eli viemään pois pintojen, kuten lasiseinän, luomaa kaikua ja kolkkoutta. Jos äänittää samassa tilassa useampaa henkilöä, on hyvä tiedostaa, että mikittäminen on jännä laji.
Yhdellä mikrofonilla äänittämällä voi olla vaikeaa saada kaikkien äänentasot samalle tasolle, koska ihmiset puhuvat eri volyymilla ja voivat liikkua suhteessa mikkiin. Studion keskellä oleva yksi mikki on useimmiten kondensaattorimikrofoni eli konkka, joka on perinteistä dynaamista kapulamikkiä herkempi ja ottaa ääntä talteen laajalta alueelta. Mikä toki tarkoittaa myös sitä, että kaikki tuolin narahdukset ja kynän napautukset kuuluvat myös nauhalle. Näitä voi viilata toki veks editissä. Ja tosiaan yhdellä mikillä äänittäessä kaikki menee samalle ääniraidalle. Jos siis joku yskähtää toisen puheenvuoron aikana, niin sehän on sitten sillä raidalla ikuisesti. Studioäänityksissä voi hyvin olla myös useampi konkkamikki, jotka säädetään ennen äänitystä kunkin puhujan etäisyyden ja äänenvoimakkuuden mukaan. Kovat konsonantit, kuten “K”, “P” ja “T”, voivat poksahdella mikrofoniin, joten ympyrän muotoiseen telineeseen asetettua verkkosukkahousuviritelmää muistuttava pop-filtteri voi olla hyvä hankinta, mikäli päätyy käyttämään herkempiä mikrofoneja. Studioissa nämäkin kuuluvat vakiovarustukseen.
Useampaa mikkiä käyttämällä saa käyttöönsä useampia ääniraitoja, jotka sitten miksataan yhteen. Tässä tapauksessa konkkamikit eivät tule kyseeseen ellet erikseen käytä studiotason vermeitä tai tiedä tasan mitä teet. Dynaamiset mikit (mitä vaikkapa stand up -koomikot käyttävät) sen sijaan ottavat ääntä vain läheltä, joten niiden tulisi olla lähellä suuta, mutta asemoitu niin, ettei niihin hengitä suoraan. Sitten on vielä lankamikkejä, jotka on niitä päähän taikka vaikka paitaan kiinnitettäviä Madonna-virityksiä, jotka ovat hyviä sinänsä, mutta voivat hinkata vaikkapa paitaan taikka partaan aiheuttaen hankalasti pois leikattavia häiriöääniä. Samassa tilassa äänittämällä näistäkin vuotaa ääntä toisiin mikkeihin eli aivan ilman muiden mikkien nauhoittamia ääniä ei ääniraidat ole.
Sama pätee myös muihin saman huoneen äänityksiin, kuten vaikkapa neljästä ilmansuunnasta nelikanavaisesti (eli neljälle raidalle) äänittäviin sanelimiin (kuten vanha kunnon klassikko Zoom H2N). Tällöin kutakin puhujaa kohti on suunnattu yksi mikrofoni, joka ottaa parhaiten juuri siltä alueelta, mutta muiden puhujien äänet ovat kuitenkin niin lähellä, että äänen vuotamista muille nauhoille tapahtuu väistämättä.
Ja niin, iso HUOMIO tässä vaiheessa: Jos käytätte äänittämiseen kannettavia taikka sanelimia, niin katsokaa ihmeessä, että laitteissa on akut ja patterit latingissa. Muuten se virta loppuu kuitenkin juuri kivasti 27 minuutin kohdalla kesken puolen tunnin jakson äänitystä, eikä sitten ole enää kellään mukavaa.
Ja mikäli “oikeat mikrofonit” eivät mahdu poden budjettiin, kaiken voi hoitaa puhelimella. Lataa vaikkapa tunnetun audiolaitevalmistaja Shuren mobiilisovellus Motiv Audio, jonka saa sekä Androidille että iPhonelle.
Mikäli käytössäsi ei ole erikseen moniraitanauhuria taikka montaa mikkiä samanaikaisesti äänittävää äänikorttia, mitä ilmeisimmin äänitys kunkin mikin suhteen ei ala samanaikaisesti. Raitojen samaan tahtiin saattaminen voi siis olla vaikeaa. Ratkaisuksi ehdotan seuraavaa vanha-kunnon-niksiä 1) kaikki aloittaa nauhoituksen, 2) joku taputtaa kerran kovaa, 3) tätä ääniraidalla näkyvää piikkiä hyödyntämällä kukin raidoista viedään samalle kohtaa niin, että tuo piikki on samalla kohtaa. Ja sitten vaan leikataan ne yhteen ja esim. hiljennetään muut raidat kun yhdellä raidalla puhutaan.
Ja sitten vaan äänittämään!
Etäkokouksesta podcastiksi
Jos taas teette koko hommelin etänä niin joo toki Teamsin tai Zoomin etäkokouksen voi tallentaa, mutta sitten kaikki on samalla nauhalla ja editoiminen on hankalaa. Ei vain toisten päälle puhumisen vuoksi vaan myös kaikki muut etäkokousongelmat ovat tietysti myös läsnä elikkäs viiveet, äänihäiriöt, pätkimiset ja muut koronavuosina kaikille tutuiksi tulleet takkuilut.
Siispä suosittelen käyttämään vaikkapa ORSI-hankkeessa käyttämiämme Riversideä ja Zencastria, jotka toimivat etäkokousten tavoin, mutta kunkin osallistujan ääninauha nauhoitetaan heidän omissa päissään – tällöin saadut tallenteet tallentuvat parhaalla mahdollisella äänenlaadulla ilman pätkimisiä juuri niin hyvin kuin millaisella kalustolla (vaikkapa Jabrat ovat hyviä) ja millaisesta ympäristöstä (mahdollisimman hiljaisesta) kukin puhuja podcastin äänitykseen osallistuu. Molemmat Riverside ja Zencastr myöskin synkkaavat nauhoitteet niin, että kun ne sitten avaa editointisovelluksessa, kaikki menee oikeassa tahdissa. Sama pätee myös videopodcastien äänitykseen.
Leikkaa ja liimaa
Yleinen nimitys äänieditointiohjelmille on DAW eli Digital Audio Workstation. Puhun tässä nyt ensisijaisesti niistä editointisovelluksina, mutta niihin voi myös äänittää suoraan joko tietokoneen omaa mikrofonia taikka ulkoista äänikorttia ja erillistä mikrofonia käyttäen.
Ensimmäiseksi editointityökaluksi suosittelen vasta-alkajillekin sopivaa ilmaisohjelmien klassikkoa Audacity. Siihen löytyy tutoriaaleja YouTubesta vaikka kuinka, ja jotkut sisältävät myös äänittämisen pikakurssin. Sen lisäksi olen käyttänyt myös Adobe Auditionia (kuuluu CC-tilaukseen), Pro Toolsia, Hindenburgia ja Logicia (vain Macille), minkä lisäksi olen kuullut hyvää myös Reaperista. Myös jotkut verkkopodcastalustat (esim. Riverside) tarjoavat editointiominaisuuden. Lisäksi Adobe tarjoaa podcast-editointia, äänenlaadun parantamista tekoälyitse ja muita kivoja editointikeinoja osana Adobe Podcastia.
Editointivaiheessa äänitetyt raidat kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Kolmen erikseen nauhoitetun puhujan ääniraidoilla se tarkoittaisi sitä, että kunkin puhujan raita ladotaan omalle raidalleen synkattuna eli niin, että se kulkee samaa tahtia kuin alkuperäinen keskustelu. Sitten keskustelu leikellään niin, että sieltä otetaan pois kaikki turhat kohdat, lauseiden uudelleenaloitukset, häiritsevät hengitykset ja sen sellaiset. Kukaan ei kuitenkaan pysty puhumaan viittä minuuttia hengittämättä, joten on hyvä jättää editoimatta puhujat niin, ettei se kuulosta editoidulta robottiääneltä. Leikellessä raitojen synkkaus voi mennä helposti rikki, mutta sitä varten on esimerkiksi Audacitysta löytyvä kätevä raitojen sync-lock-nappi. Se päällä yhdeltä raidalta leikattava aika leikkautuu myös kaikilta muilta.
Sitten kun itse keskustelu on saatettu haluttuun muotoon, voidaan vielä lisätä asianmukaiset (mahdollisesti erikseen äänitetyt) alku- ja loppujuonnot sekä ohjelman tunnusmusiikit (ei-pakollisia) ja välijinkut eli jinglet eli pienet musiikkikatkokset, jotka vievät kuulijan sulavasti ohjelman sisällä osasta toiseen. Kaikessa musiikissa ja muussakin ulkoa tuodussa äänessä on hyvä muistaa tekijänoikeudet elikkäs esimerkiksi The Beatlesin tuotanto tahi Taylor Swiftin uusin pop-ralli ei sovellu ohjelman tunnareiksi. Tekijänoikeusvapaata tuotantoa on saatavilla viljalti niin rahaa vastaan kuin ilmaiseksikin. Googlettamalla “royalty free music” löytää jo paljon, mutta Riversiden oppaasta pääsee hyville apajille.
Edeltävän kappaleen olisitte muuten voineet skipata kokonaan, mikäli olette ulkoistaneet editoinnin jollekulle ääni-ihmiselle.
Podcast maailmalle!
Ja sitten se julkaisu. Pähkinänkuoressa, podcastit ovat RSS-syötteen avulla tilattavia, useimmiten mp3-muotoisia ohjelmia. Sekä syötteen että äänitiedostojen on sijaittava jollain internetin tontilla “fyysisesti”. Moni ei muista, mutta aikanaan podcast-syötteetkin saattoi koodata itse (kuten minä vielä yhäti joskus), mutta tätä nykyä automaatio ja eri podepalvelut hoitavat homman kotiin sen suuremmitta mutkitta. Podcast-tiedostoja ja -syötettä voi pitää vaikka hankkeen verkkosivujen verkkolevyllä, mutta helpompiakin ratkaisuja on.
Hiljattain podcast-alusta Anchorin ostanut Spotify on muutamassa vuodessa muuttunut tietyin kaveaatein varsin käteväksi ja ennen kaikkea ilmaiseksi podcast-julkaisualustaksi, jossa oman podcastin saa julkaistua maailmalle noin viidessä minuutissa, mikäli jakso, ohjelman kuvaustekstit ja logo ovat jo valmiina. Spotify ottaa jakson vastaan ja kopioi sen omiin tietokantoihinsa eli sinne jakson tyrkättyään se periaatteessa jää Spotifyn haltuun ikuisesti. Spotify ei siis ole optio, mikäli haluaa pitää kaikki langat käsissä.
Mutta, mikäli tämä ei ole ongelma ja on tyytyväinen palvelun käyttöehtoihin (kaikkihan lukee ne eiköstä vaan jookosta?), niin Spotify on alustana varsin mainio. Kun Spotify ilmoittaa, että jakso on prosessoitu, sen voi ajastaa taikka julkaista saman tien, jolloin jakson voi kuunnella ja jakaa saman tien. Aika helppoa, vai mitä? Tämän lisäksi Spotify tarjoaa mahdollisuuden luoda ohjelmalle RSS-syötteen, jonka voi sitten tyrkätä Applen, Googlen ja muiden podcast-kirjastojen valikoimaan (kuhunkin tietokantaan tulee toki tehdä myös omat tunnukset erikseen, mutta se on varsin helppoa). Kun ohjelma löytyy Apple Podcastsin ja Googlen valikoimista, suurin osa olemassaolevista podcast-sovelluksista ja -kirjastoista nuuskii syötteen valikoimaansa.
Poikkeuksen tähän tekevät maksulliset, tilauspohjaiset podcast-palvelut, joiden kohdalla ohjelman niiden valikoimaan saaminen voi olla haastavaa. Jotkut palvelut eivät vastaile “tarjoa podcastiasi” -sähköposteihin kahden viikon vastaustakuista huolimatta lainkaan eikä niihin saa muutenkaan välttämättä yhteyttä mitenkään ilman tuotantosopimuksia tai muita rahaa liikuttavia järjestelyitä.
Lisäksi on hyvä muistaa, että mikäli tekee tiedeviestintää podcastin muodossa osana julkisrahoitteista hanketta, on oma kysymyksensä, saako jokin taho tehdä podcastilla rahaa (domain/serveri- yms. kuluja ei tietenkään lasketa). Olen nähnyt esimerkiksi joitakin podcasteja myytävänä pikkurahalla jakso kerrallaan Elisa Kirjassa, mikä voi tuntua oudolta sekä siksi että ohjelma on saatavilla myös ilmaisesti toisia palveluja käyttäen (olisi erittäin ongelmallista, jos näin ei olisi) ja siksi, että julkisrahoitteisten tutkimushankkeiden ynnä muiden vastaavien tuotoksilla ei tulisi lähtökohtaisesti saada tehdä rahaa – ei hanke eikä palveluntarjoaja.
Jos siis teette diilejä ja julkaisusopimuksia podcast-tuotantojen suhteen, niin lukekaa nekin sopimukset ja miettikää, mitä jaksoille tapahtuu, missä ne ilmestyvät ja niin edelleen. Lisäksi on ihan mahdollista, että jotkin sopimukset vaikkapa sisältävät tekijänoikeudellisia seikkoja, jotka estävät ohjelman uusien kausien tai saman hankkeen muunlaisten podcast-sisältöjen tekemisen muiden palveluntarjoajien kanssa. Tarkkana siis! Podcastit ovat nykyisin isoa bisnestä, joten indie-meiningillä ei välttämättä enää saa samanlaista yleisöä kerättyä kuin joskus aikanaan. Raha puhuu, mainostus on hyvästä, jos siihen on pistää pätäkkää.
”Podcastit ovat nykyisin isoa bisnestä, joten indie-meiningillä ei välttämättä enää saa samanlaista yleisöä kerättyä kuin joskus aikanaan.”
No niin, pitkän tangentin jälkeen takaisin siihen julkaisuun. Kun jakson on julkaissut Spotifyssa ja RSS-syötteet jakanut asianmukaisiin kanaviin, jakso on julki. Spotifyssa tapahtuva julkaisu päivittää RSS-syötteen aina uuden julkaisun yhteydessä, joten tätä useamman alustan ruljanssia ei tarvitse tehdä enää toista kertaa. Julkaisun voi myös ajastaa.
Mikäli Spotifya ei halua käyttää (ja minä keksin kyllä valtavasti ulkotuotannollisia syitä boikotoida Spotifya) niin voi käyttää myöskin muita palveluja, jotka toki sitten saattavat maksaa. Esimerkiksi Soundcloud, jossa ilmainen julkaisu on rajattu 180 minuuttiin eli vaikkapa kuuteen 30 minuutin podcastiin, maksaa rajattomalla julkaisukapasiteetilla 99 euroa vuodessa. Myös Soundcloudin kautta on mahdollista luoda se RSS-syöte. Spotifyn julkaisutahteja on mahdollista seurata sielläkin. Muita alustoja löytyy listattuna vaikkapa täältä.
Jos ohjelmasta on olemassa jo jonkinlainen kuningasidea käsikirjoituksineen, jaksomittoineen ja -määrineen ja muutenkin kaikki näyttää olevan erittäin valmiilla pohjalla, niin aina voi lähestyä myös Yleä. Areenan kautta tavoittaa hurjalti väkeä, mutta hankepodien Areenaan päätyminen on vielä hyvin harvinaista. Mutta kokeilla saa!
Levittäjäiset
Ohjelman julkaisun yhteydessä on tietenkin hyvä promota sitä kaikissa mahdollisissa saatavilla olevissa somekanavissa, minkä lisäksi ohjelmaan osallistujain organisaatioiden viestintäväkeen on hyvä olla yhteydessä. Useimmiten tutkimusorganisaatioilla on merkittävästi enemmän seuraajia kuin yksittäisillä tutkijoilla (poikkeuksiakin toki löytyy), ja mikäli ohjelmassa vierailee joku starba niin häntäkin on hyvä tagailla ja pyytää jakamaan jaksoa eteenpäin.
Litteroinnit kuuluvat näinä päivinä myös asiaan podcast-tuotannossa, mutta alan normi näyttäisi olevan, että niihin näyttäisi riittävän ihan hyvin tekoälytuotetut, virheitä sisältävät litteroinnitkin. Erilaisia podcasteihin soveltuvia litterointipalveluja olen testaillut täällä. Kuvat ovat hyviä, minkä lisäksi voi resurssien salliessa luoda jaksosta vaikkapa videomuotoisen äänitrailerin ja jakson kärkiviestejä kokoavan blogikirjoituksen.
Jos saatte palautetta, hyvä! Kuunnelkaa sitä! Pyytäkää sitä! Ammoisina aikoina sanonta kuului “palaute on podcastaajan palkka”, mikä minusta on yhä varsin kiva ajatus, vaikka palkkaa vastaan olenkin viime vuodet podeja pullautellut.
Ja sitten vaan tekemään podcastia!
Erkki Mervaala on tutkija Suomen ympäristökeskuksessa ja strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman ORSI-hankkeen vuorovaikutusvastaava. Puistokatu 4:n Tiedevintillä hän väkertää väikkäriään ilmastonmuutoksen ja talouskasvun suhteesta Suomen mediassa, minkä lisäksi hän oli aikanaan mukana Nesslingin säätiön rahoittamassa Hyvän sään aikana -projektissa.
