Tutkija, viestimällä edistät kestävyysmurrosta 

Ekologisesti kestävä tulevaisuus edellyttää kipeästi tutkitun tiedon tuomaa ymmärrystä ja ratkaisuja. Tiedosta ei kuitenkaan ole iloa, jos sitä ei ymmärretä tai löydetä. Tämän takia tutkijoilla on kriittinen tehtävä viestiä tutkimuksestaan niin toisilleen kuin laajemmalle yleisölle, kirjoittaa viestinnän kesätyöntekijä Milla Seiro.

Vaikka yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen arvostus on tieteen kentällä kasvanut, akateeminen maailma ei juurikaan palkitse siitä. Sen sijaan tutkijoiden urakehitystä määrittävät mittarit kuten julkaisujen ja viittausten määrä. Tutkimustyön, opetuksen ja rahoituksen haun lomassa voi yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen tuntua raskaalta ja ylimääräiseltä. Sen takia on hyvä palauttaa mieleen, miksi omasta tutkimuksesta viestiminen on niin tärkeää.

Tutkimus on vaikuttavaa, kun tutkimuksen tuloksia sovelletaan, se herättää keskustelua tai uudet kysymyksenasettelut, näkökulmat ja käsitteet omaksutaan. Samalla tavalla kuin yliopistot ovat yhteiskunnallisia instituutioita, monet tutkijat voidaan mieltää yhteiskunnallisiksi toimijoiksi. Suoraan omaan tutkimukseen liittyvän viestinnän lisäksi tutkijoita tarvitaan kriittiseksi ääneksi yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Kestävyysmurroksen edellyttämät ratkaisut syntyvät pienistä puroista. Sen takia on tärkeää, että tieto ei kumuloidu vain oman tieteenalan sisällä, vaan välittyy myös muiden alojen asiantuntijoille. Erityisesti kompleksisten ympäristöhaasteiden laaja-alainen tarkastelu edellyttää tieteidenvälisyyttä ja tietoa eri näkökulmista.

Viestiminen hyödyttää tutkijaa itseään. Näkyvyyttä lisäämällä tutkija on helpompi löytää. Tiedeviestintä voi lisätä viittausten määrää ja siten kasvattavan vaikuttavuutta myös akatemian mittareilla. Se voi myös johtaa uusiin yhteistyömahdollisuuksiin ja rahoituslähteisiin. Lisäksi oman työn sanallistaminen laajalle yleisölle voi auttaa katsomaan sitä uusista näkökulmista ja liittämään sen laajempaan kuvaan. 

Parhaimmillaan viestintä ja vuorovaikutus nivoutuvat tutkimuksen koko elinkaareen ja sen yli. Tulosten esittelyn lisäksi on tärkeää viestiä myös laajemmin tieteen prosesseista ja asioiden monisyisyydestä sekä osallistua vuorovaikutteiseen keskusteluun. Parhaiden tulosten saavuttamiseksi viestintää ja vuorovaikutusta on myös syytä suunnitella etukäteen – kenelle, mitä ja milloin viestitään tai millaisia vuorovaikutuksen malleja voidaan hyödyntää.  

Tutkimustiedon välittämisen muotoja ja vaikuttamisen tapojen kirjoa kokoavat oppaat voivat olla avuksi tutkimuksen vaikuttavuuden vahvistamiseen. Tällainen on esimerkiksi Suomalaisen Tiedeakatemian juuri julkaisema Tutkijan käsikirja, joka kokoaa yhteen yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen soveltuvia kanavia ja keinoja. Muita viestinnän ja vaikuttamisen keinoja tutkimuksen eri vaiheisiin esitteleviä teoksia ovat Tutkimuksesta toimintaan – Tieteentekijän opas viestintään ja vaikuttamiseen (Koskinen, Ruuska ja Suni, 2018) sekä Biodiversa-verkoston Biodiversa Stakeholder Engagement Handbook.

Tunnistamalla itselle sopivat tavat ja kanavat viestiä, omasta tutkimuksesta ja sen ylittävistä kokonaisnäkemyksistä viestiminen voi parhaimmillaan tuntua antoisalta ja palkitsevalta. Lisäksi siitä hyötyy koko laajempi elonkirjo.

Milla Seiro viimeistelee parhaillaan kestävyystieteiden opintoja Helsingin yliopistossa ja työskentelee Nesslingin säätiön kesätyötekijänä. Hänen taustansa on ympäristöpolitiikassa sekä tieteen- ja teknologiantutkimuksessa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa tutkimusavustajana BIODIFUL-hankkeessa Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa sekä harjoittelijana ulkoministeriön kestävän kaupan yksikössä.