Mitä jos lääkärit kautta maan jyrähtäisivät, että lähi- ja virkistysmetsiä ei saa kaataa edes urheiluhallien takia? Mitä jos terveydenhoitajat kysyisivät harrastusten sijaan perheen matofarmista? Näin kysyy lääketieteen tohtori, apurahansaajamme Jaana Laisi.
Luonto lisää terveyttä. Ajatus on tuttu, mutta varsin puutteellinen tapa tarkastella ihmisen ja luonnon monimuotoista yhteyttä. Tietoa ja ymmärrystä ympäristön ja terveyden yhteyksistä on paljon ja esimerkiksi metsien tutkitut terveysvaikutukset kattavat niin verenpaineen laskun, palautumisen kuin mikrobiomin vahvistamisen. Metsä elvyttää mieltä ja parantaa mielialaa. Terveydenhuollon ammattilaiset ohjaavat toisinaan rasittuneen metsäkävelylle lääkkeen nimissä.
Samaan aikaan luonnonsuojelun koetaan olevan aktivistien ja luontojärjestöjen, erillisten ympäristöihmisten, tehtävä. Terveydenhuollon ammattilaiset saattavat kokea, ettei heidän kuulu puhua luonnon puolesta vaan keskittyä ihmisen terveyden edistämiseen. Mutta mitä tapahtuisi, jos ihminen ja sitä myötä ihmisen terveys tunnistettaisiin osaksi luontoa ja sen suojelua? Voisiko lääkäri silloin kokea tehtäväkseen puhua lähimetsän säilyttämisen puolesta – kansanterveyden nimissä?
Osavaltaisuuden eetos on irrottanut ihmisen muusta luonnosta
Yhtenä merkittävimmistä juurisyistä nykyiselle ekologiselle kriisille voidaan tunnistaa vallalla oleva näkemys ihmisestä erillisenä muusta luonnosta. Tieteen ja teknologian kehitys viime vuosisatoina on korostanut osavaltaista, yksityiskohtiin keskittyvää näkökulmaa kokonaisvaltaisten ja systeemisten lähestymistapojen sijaan. Ymmärryksemme asioiden moninaisuudesta, yhteyksistä ja sisäisten ristiriitojen hyväksymisestä on kaventunut, kun yhteiskunnassa on painotettu erikoistumista, tehokkuutta ja lyhytjänteistä hyötyajattelua.
Sitra julkaisi viime vuoden lopulla selvityksen käsityksistä ihmisen luontosuhteeseen liittyen (Sitra 2021). Nykytiedon valossa ihminen on syvästi yhteenkietoutunut muun luonnon kanssa, minkä yksilöt usein ymmärtävät ja kokevat omassa arjessaan. Yhteiskunnan toiminnoissa näkyvissä luontosuhteissa erillisyys kuitenkin edelleen korostuu ja mahdollistaa muun luonnon rajatonta hyödyntämistä. Sitran raportissa peräänkuulutetaan tarvetta laajempaan ja syvällisempään arvojen ja maailmankuvien pohtimiseen myös järjestelmien sisällä. Ymmärrys ihmisestä luonnon osana velvoittaa ihmisen toimimaan myös itsensä kannalta kestävästi – elämäkeskeisesti luonnon monimuotoisuutta kunnioittaen ja elinympäristöjä säästäen.
Ihmisen koettu erillisyys luonnosta näkyy terveyden ja ympäristön välisen suhteen ymmärryksessä, jossa luontoa tarkastellaan lähinnä joko riskitekijänä tai hyvinvointia ja terveyttä lisäävänä tekijänä. Samoin kuin luonto ja ihminen erotetaan toisistaan, erotetaan myös luonnonsuojelu ja ihmisen terveyden edistäminen.
Luonnonsuojelu on ihmisen suojelua
Kestävyyskriisin ratkaisemiseen tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisia sanoittamaan terveyden ja hyvinvoinnin riippuvuutta elinympäristömme laadusta ja ihmisen jatkuvasta vuorovaikutuksesta sen kanssa. Lääkärikollega kirjoitti toissa vuonna Keskisuomalaisessa lähimetsien puolesta vahvan puheenvuoron, jossa hän totesi lähimetsien ja niiden monimuotoisuuden suojelun olevan kansanterveystyön ydintä (Kaiunpää 2020).
Emme voi suojella luontoa ihmisestä irrallaan, emme voi edistää ihmisen terveyttä muusta luonnosta irrallaan.
Tällaista vahvaa luonnon puolestapuhumista tarvitsemme lääkäreiltä ja muilta terveydenhuollon ammattilaisilta. Emme voi suojella luontoa ihmisestä irrallaan, emme voi edistää ihmisen terveyttä muusta luonnosta irrallaan. Olemme osa systeemiä, ja meidän valintamme, tekomme ja puheemme vaikuttavat systeemin muihin osiin jatkuvasti. On löydettävä keinoja elää muun luonnon kanssa tasavertaisemmassa suhteessa, systeemin kokonaisuus mielessä pitäen. Jos ei muuten, niin oman terveytemme vuoksi.
Poikkitieteellisessä ympäristö-, kestävyys- ja lääketiedettä yhdistävässä HUMUS-hankkeessa tarkastelemme kokonaisvaltaisen ajattelun ja tieteidenvälisten menetelmien avulla, miten terveydenhuolto voi toimia aktiivisessa roolissa planeetan ekologisen kriisin ratkaisijana. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on yhdessä terveydenhuollon ammattilaisten ja kestävyystieteen asiantuntijoiden kanssa rakentaa kokonaisvaltaisen kestävän hyvinvoinnin malli. Tämän mallin kautta yksityiskohtaiset terveyden ja ympäristön väliset kytkökset asettuvat kokonaisuuteen, jossa ihminen tunnistetaan luonnon osana.
Ihmisen hyvinvointi kumpuaa monimuotoisista, elinvoimaisista ekosysteemeistä, minkä vuoksi luonnonsuojeluna perinteisesti nähty toiminta on lopulta myös ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin vaalimista ja siksi myös terveydenhuollon perustehtävä.
Lisää aiheesta
Sitra 2021. Ihminen osana elonkirjoa. Luontosuhteet, luontokäsitykset ja sivistys kestävyyskriisin aikakaudella.
Janne Kaiunpää, Keskisuomalainen 6.3.2020. Lähiluonto on arvokasta kokonaisena.
Voit katsoa Jaana Laisin puheenvuoron Terveydenhuolto ekologisen kriisin ratkaisijana (7.4.2022) Tiedekulman Samasta puusta -tapahtumassa YouTubesta:
Jaana Laisi on lääketieteen tohtori ja kestävyystutkija Helsingin yliopiston Kudelma-verkostosta. Hänen johtamaansa HUMUS – Terveydenhuolto rakentamassa kestävää tulevaisuutta -tutkimushanketta rahoittaa Nesslingin Säätiö. Hankkeessa haetaan uusia keinoja edistää kestävyyttä terveydenhuollon sisällä ja vahvistaa vuoropuhelua terveyden ja ympäristön välillä muuallakin yhteiskunnassa. Laisi on kiinnostunut tieteidenvälisten lähestymistapojen ja kokonaisvaltaisen ajattelun menetelmien käyttämisestä kompleksisten ilmiöiden hahmottamisessa.
Artikkelin kuva: Darius Kotoi.
