Yhteisöviljelmällä joukko viljelijöitä kasvattaa ruokaa omaan käyttöönsä yhdessä. Miten viljelmän voi perustaa ja kuinka nämä urbaanit viljelmät juurtuvat paikoilleen? Kestävän elämän siirtymäliike Jalotus ry keräsi yhteisöviljelmien aktiivien kokemukset ja vinkit yhteen. Tekstin lopusta voit lukea yhteisöviljelmän perustajan muistilistan.
Kirjoittajat: Elisa Ojutkangas ja Maija Holma, Jalotus ry
Kaupungeissa on aina viljelty, ja viljelyn muodot ovat aikojen kuluessa muuttuneet. Tällä hetkellä paikkaansa urbaanin viljelyn kentällä hakee yhteisöviljely. Se tuo verrattain vaivattoman ja yhteisöllisen vaihtoehdon perinteisten palstojen ja siirtolapuutarhojen rinnalle. Viljelmän hoitaminen yhdessä vahvistaa paikallisia sosiaalisia suhteita sekä demokraattisia ja ekologisesti kestäviä arvoja.
Siinä missä yhteisöllisyys on yhteisöviljelyn vahvuus, se on samalla myös erityinen haaste. Esimerkiksi vastuunjakoa, viljelyn organisointia, jäsenten hankintaa ja heidän sitoutumistaan joutuu miettimään porukalla eri tavalla kuin esimerkiksi henkilökohtaisen palstaviljelmän kanssa. Ei ole ennenkuulumatonta, että yhteisölliset viljelmät lopahtavat, kun osalla porukasta mielenkiinto hiipuu ja loput eivät jaksa pyörittää koko viljelmää keskenään. Yhteisöviljelmän perustaminenkaan ei ole niin suoraviivainen prosessi kuin oman viljelypalstan varaaminen. Liekö tässä yksi syistä, miksi yhteisölliset viljelmät näyttävät levinneen Suomessa toistaiseksi melko hitaasti?
Halusimme ymmärtää yhteisöviljelyn nykytilaa ja pyysimme kolmen suomalaisen yhteisöviljelmän vastuuhenkilöitä kertomaan viljelmiensä perustamisesta ja kehittymisestä.
Miten yhteisöviljelmä luodaan – perustajat kertovat
Esittelemme tässä kolme erilaista yhteisöviljelmää eri puolilta Suomea: Keravalle vuonna 2018 perustetun Jalotus ry:n viljelmän, Lappeenrannassa vuodesta 2021 toimineen Plantiksen sekä Tampereelle vuonna 2013 perustetun Kalevanharjun viljelmän.
Mistä toiminta lähtee liikkeelle?
Jalotuksella viljely alkoi vuonna 2018 kaupungin tukemalla laatikkoviljelykurssilla, kertoo viljelmän perustamisessa mukana ollut Jalotuksen hallintojohtaja Lauri Helle. Kuten koko yhdistyksellä, Jalotuksen viljelmälläkin on taustalla pyrkimys kohti kestävämpää elämää. Ihmisille ja ympäristölle hyvää tekevä ruoantuotanto haluttiin tuoda kaupunkilaisten ulottuville matalalla kynnyksellä.
Plantiksen alku oli jossain määrin spontaanimpi. Aloitteleva puutarhuriopiskelija ja nykyinen puutarhuri Kasperi Hongisto sattui omistamaan pakettiauton ja lähti roudausavuksi Uus Kulttuuri ry:n musiikkitapahtumaan. Siellä yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Lauri Tujula esitti idean yhteisöviljelmän perustamisesta Lappeenrantaan, ja pian toimeen jo tartuttiinkin. Spontaanista alusta huolimatta Plantiksen taustalta löytyy samoja huolellisesti mietittyjä arvoja ja tavoitteita kuin Jalotukseltakin. Erityisesti Kasperi nostaa esille tietoisuuden lisäämisen luonnon monimuotoisuudesta, kestävästä ruoantuotannosta ja kaupunkiympäristöstä.
Kalevanharjun viljelmän alku poikkeaa Jalotuksen ja Plantiksen viljelmistä kahdella tavalla. Ensinnäkin se on organisoitunut täysin epämuodollisesti. Vaikka alkuperäisen viljelmän laittoi käyntiin kaupunkitilan ja -kulttuurin elävöittämiseen tähtäävä yhdistys Hukkatila ry, nykyisen viljelmän taustalla ei enää ole yhdistystä tai muuta organisaatiota. Näin meille kertoo viljelyaktiivi ja kaupunkiviljelystä väitöskirjaa tekevä Krista Willman. Viljelmä sijaitsee paikallisen seurakunnan mailla ja seurakunta tarjoaa myös kasteluveden. Viljelijät koordinoivat toimintaa keskenään sosiaalisessa mediassa.
Toiseksi, Kalevanharjun viljelmän historiaan kuuluu paikan vaihtuminen. Alun perin Aspinnimelelle perustettu viljelmä joutui siirtymään rakennustyömaan tieltä kahden vuoden olemassaolonsa jälkeen. Viljelijöiden hyvä ryhmähenki sai heidät etsimään viljelmälle uuden paikan lopettamisen sijaan. Nykyinen paikka Kalevanharjulta löytyi vuonna 2013. Willman kertoo mieltävänsä Aspinniemen ja Kalevanharjun viljelmät erillisiksi, mutta osaksi ”samaa prosessia”. Nykyisellä viljelmällä on muutama perustajajäsenistä mukana. Viljelmässä säilynyt abstrakti jatkumo puitteiden ja ihmisten vaihtuessa korostaa kiehtovalla tavalla yhteisöviljelmän luonnetta sosiaalisena prosessina. Kalevanharjun viljelmä painottaa tarkoitukseltaan ja tavoitteiltaan hieman vähemmän ruokaa kuin Jalotus ja Plantis. Keskiössä ovat kestävä ja elävä kaupunkitila sekä yhdessä tekeminen.
Mitä yhteisöviljelmän ylläpito edellyttää?
Yhteisöviljelmien ensimmäiset vuodet lienevät kriittisimmät toiminnan säilymisen kannalta. Helteen mukaan Jalotuksen viljelmällä oli oleellista, että mukana oli alusta asti ammattilainen ja vastuut oli jaettu selkeästi. Tuki ja ohjaus on mahdollistanut sen, että viljelijät ovat kasvaneet rooliinsa vuosien myötä ja pystyvät nyt toimimaan itsenäisemmin.
Toisaalta Kalevanharjun viljelmä on aina pärjännyt ilman vastaavaa koordinointia ja tukea. Willman kertoo tietävänsä nykyään tarkalleen, kuinka monta aktiivia Kalevanharjun kokoluokan viljelmän pyörittämiseen vähintään tarvitaan. Kustannusten ja sadon jakamiseen ei heillä ole olemassa mitään tarkkaa systeemiä, vaan kaikki toimii spontaanisti ja yhteisvastuullisesti “nyyttäriperiaatteella”. Vaikka tällaisessa epäjärjestelmällisyydessä lienee riskinsä, siihen sisältyy myös eräs merkittävä etu. Koska mitään kauden alussa perittäviä maksuja tai jaettavia osuuksia ei ole, toimintaan voi helposti tulla mukaan myös kesken viljelykauden. Viljelmä sijaitsee keskeisellä paikalla syystä – tervetulleita ovat myös satunnaiset ohikulkijat. On todellakin vaikea keksiä mikä elävöittäisi kaupunkitilaa yhteisöviljelmää paremmin.
Kun kysymme viljelijöitä mahdollisista alkuhankaluuksista, Hongisto mainitsee ensimmäisen kasvukauden viivästymisen rahoituksen odottelemisen vuoksi sekä kesän 2021 kuuman ja kuivan sään. Yhteisöviljelystä suuri osa on viljelyä lavoissa, säkeissä tai astioissa. Nämä ovat erityisen alttiita kuivuudelle ja kuumuudelle. Haasteista huolimatta Hongisto kertoo kuitenkin yllättyneensä siitä, miten helppoa yhteisöviljelmän perustaminen lopulta oli. Alkuun riitti vain idea, eteenpäin päästiin yhteistyöllä ja verkostoilla.
Verkostojen kautta löytyi myös neuvontaa. Plantiksen alkutaipaleella Hongisto otti yhteyttä Jalotuksen viljelykoordinaattoriin Maija Holmaan, jolla oli tarjota käytännön vinkkejä esimerkiksi vastuuviikkojen järjestämisestä. Vastuuviikot on hyvä mitoittaa niin, ettei yhdelle viljelijälle koidu liian suurta työmäärää. Vastuuviikkojen jakaminen on myös hyvä aloittaa aikaisin keväällä, jotta viljelijät voivat suunnitella kesää hyvissä ajoin.
Miltä näyttää yhteisöviljelyn tulevaisuus?
Lopuksi kysyimme viljelmien tulevaisuudesta. Plantiksen taustalla oleva yhdistys Uus Kulttuuri ry on kestäviin kulttuuritapahtumiin keskittynyt yhdistys, joten on luontevaa, että Hongiston toiveissa on nähdä yhteisöviljelmä tulevaisuudessa monipuolisena tapahtumapaikkana. Samanlaisia tulevaisuudenhaaveita on myös Kalevanharjun Willmanilla. Lisäksi hän haluaisi, että tulevaisuudessa viljelmälle ja koko ekologisesti arvokkaalle alueelle turvattaisiin parempi asema kaavoituksessa. Näkökulma on ymmärrettävä, sillä Kalevanharjun viljelmän toiminta perustuu maanomistajan kanssa tehtyyn suulliseen sopimukseen ja kaupunki sanoo lopulta viimeisen sanan. Viljelyn jatkuvuus on näin ollen aina jossain määrin uhattuna.
Haastatellut toivovat myös kaupunkiviljelyn yleistymistä. Onkin kiinnostavaa, miten vahvasti he kytkevät yhteisöviljelmät laajempaan kaupunkikehitykseen. Urbaanit yhteisöviljelmät eivät ole ympäristöstä irrallinen saareke, vaan ne kehittävät sekä kaupunkiympäristöä että kaupunkilaisten suhdetta ympäristöönsä.
Kun kysymme kaupunkiviljelyn leviämisen edellytyksistä, odotimme kuulevamme pelkästään konkreettisia käytännön vinkkejä. Helteen mukaan kyse on kuitenkin ennen kaikkea ajattelutapojen muutoksesta. Hän kertoo, että Jalotuksen viljelmällä käydään usein lasten kanssa, jolloin lapset voivat opetella uudenlaista suhdetta ruokaan jo pienestä asti. Hän korostaa esimerkin voimaa. Tämä on yksi syy, miksi Jalotuksella viljellään nimenomaan laatikoissa – ihmisten on helppoa kopioida malli omille pihoilleen.
Myös Hongisto pitää yhteisöviljelmien esimerkkiä tärkeänä ja toivoo, että se rohkaisee myös omatoimiseen viljelyyn. Willman lisää, että tarvitaan myös sopivia alustoja tiedottamiselle, keskustelulle ja yhteen tulemiselle, sekä hallinnollisten esteiden raivaamista. Hänen mukaansa kaiken yhteisöviljelyn ei kannata olla valmiiksi järjestettyä, vaan myös spontaani ja omaehtoinen kokeilu ja itseorganisoituminen on arvokasta. Haastateltujen viljelmien perustajien vastauksista käy ilmi, että yhteisöviljelmiä ei ole tarkoitettu pelkäksi harrastustoiminnaksi. Kaiken perustana on tulevaisuuteen katsominen, muutos ja kestävä kaupunkikulttuuri.
Yhteisöviljelmän perustajan muistilista
- Kartoita mahdolliset yhteistyökumppanit ja tärkeät sidosryhmät
Ota rohkeasti yhteyttä kaupungin tai kunnan suunnittelusta vastaaviin tahoihin. Myös yksityiset yritykset ja seurakunnat saattavat olla kiinnostuneita tarjoamaan alueita viljelykäyttöön. Oikean henkilön löydät helpoiten ottamalla puhelimen käteen ja esittelemällä ideasi.
- Hyödynnä yhteistyön voima
Jo ihan alkumetreillä kannattaa kysellä, olisiko yhteistyökumppanilla osoittaa hyvä paikka viljelmälle. Yhteistyö mahdollistaa viljelmän juurtumisen, kun yhteistyötaho on sitoutunut viljelmän perustamiseen.
- Varmista viljelyyn sopiva paikka
Ympäristötekijät voivat helpottaa tai vaikeuttaa viljelmän perustamista. Etukäteen on hyvä varmistaa, että paikalle saadaan kasteluvettä ja riittävästi valoa. Myös tuulensuojasta ja aitaamismahdollisuudesta esimerkiksi kauriiden ja rusakoiden varalta on etua. Sijainnin on hyvä olla sen verran rauhallinen, että ilkivallan riski pienenee. Huomioi kuitenkin myös se, että viljelijät tarvitsevat toimivat kulkuyhteydet.
- Laita suunnitelmat ammattilaisen avulla kuntoon
Puutarha-alan osaamista kannattaa hyödyntää alkutaipaleella. Puutarhuri tekee viljelykiertosuunnitelmat ja osaa suositella olosuhteisiin sopivia kasveja. Hän osaa myös neuvoa paikkaan sopivan viljelytekniikan kanssa.
- Jaa vastuut selkeästi
On hyvä määritellä yhdessä viljelijäporukan kesken yhteiset pelisäännöt. Mitä viljelijä saa ja mitä häneltä edellytetään? Palkataanko puutarhuri neuvomaan viljelyssä vai opetellaanko yhdessä? Viljelmän sisäisen viestinnän vastuu on hyvä keskittää.
- Muista pysähtyä
Puutarhurilla ei ole koskaan kiire. Muista siis pysähtyä nauttimaan kättesi työstä, kukkaloistosta ja herkullisesta sadosta.
Blogiteksti on tehty osana Jalotus ry:n tiedonjalkautushanketta “Aktiivinen ruokakansalaisuus ja urbaani yhteisömaatalous”. Hanketta rahoittaa Nesslingin säätiö.
Lähteet
Aro, R. & Turunen, A. (2022). Yhteys ruokaan syntyy pellolla. Julk.: Kaljonen, M., Karttunen, K., Kortetmäki, T. (toim.). Reilu ruokamurros. Polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022. 91–93. http://hdl.handle.net/10138/349713
Biskupovic, C., Maurines, B., Carmona, R., Canteros, E. (2022). Food democracy and sustainability in France and Chile: Community gardens promote ecological citizenship. Frontiers in Sustainable Food Systems, 6.
Pikner, T., Willman, K., Jokinen, A. K. (2020). Urban Commoning as a Vehicle Between Government Institutions and Informality: Collective Gardening Practices in Tampere and Narva: Urban Commoning. International Journal of Urban and Regional Research, 44(1).
van Dooren, N., Leseman, B., van der Meulen, S. (2021). How New Food Networks Change the Urban Environment: A Case Study in the Contribution of Sustainable, Regional Food Systems to Green and Healthy Cities. Sustainability, 13(2).
