Nesslingin säätiön rahoittamassa ResPro-hankkeessa tutkitaan suomalaisen proteiinintuotannon tulevaisuutta useasta näkökulmasta, mm. ylikulutuksen, monilajisen oikeudenmukaisuuden ja bioturvallisuuden kautta. Nyt sikaruton levitessä villisioilla Suomessa ResPro-hankkeen johtaja Nina Janasik pohtii blogitekstissään millaisia riskejä eläintaudit voisivat aiheuttaa proteiiniresilienssillemme.
Teksti: Nina Janasik, ResPro-hanke
Sikaruton esiintyminen heinäkuussa 2026 Suomen villisikapopulaatiossa ei tullut yllätyksenä monelle eläintautitilannetta seuranneelle. Tautia esiintyy aktiivisesti ja kroonisesti esimerkiksi Virossa, jossa se on pesiytynyt villisikapopulaatioon ja aiheuttaa toistuvia tartuntoja sikatiloilla. Ruotsissa oli villisioilla piste-epidemia vuonna 2023, joka saatiin noin vuodessa viranomaisvoimin hallintaan. Afrikkalaiseen sikaruttoon on Suomessa varauduttu jo lähes 20 vuotta.
Kyseessä oli siis odotettu tapahtuma, joka kuitenkin pääsi yllättämään systeemisten kytköstensä kautta. Harva osasi aavistaa, kuinka moniin ihmisille tärkeisiin toimintoihin tauti voi vaikuttaa, kun mm. marjastusta ja koirien ulkoiluttamista ja puun teollista käyttöä rajoitettiin.
Tätä taustaa vasten voidaankin kysyä, mitä sitten tarkoittaisi vastaavan tunnetun eläintaudin ilmeneminen suomalaisessa maidon- ja lihantuotannossa?
Entä jos tällainen odotettu yllätys olisikin lintuinfluenssa, joka pulpahtaisi esiin suomalaisella maitotilalla ja lähtisi sieltä tartuttamaan niin eläimiä kuin ihmisiäkin, ja joka olisi muuntunut eläimissä vielä tartuttavammaksi meille vielä tuntemattomin tavoin?
Yhdysvalloissa tämä erittäin tarttuva ja usein tappava eläintauti on laajasti levinnyt nautatiloilla, joilta se on jatkanut matkaansa kissoihin ja luonnonvaraisiin eläimiin. Meillä Suomessakin lintuinfluenssaa esiintyi turkiseläimillä vuonna 2023.
Viruksen kierto nisäkkäissä lisää riskiä, että siitä kehittyy ihmisiin siirtyvä vaarallinen muoto ja Yhdysvalloissa onkin jo todettu yksittäisiä ihmistartuntoja. Minkälaisia systeemisiä kytköksiä nousisi esiin, jos näin muuntunut lintuinfluenssa saisi jalansijaa suomalaisilla nautatiloilla? Minkälaiset olisivat silloin seuraukset ja kenen vastuulla olisi silloin ottaa tilanne haltuun niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimelläkin?
ResPro-hankkeessa kysymme, miten suomalainen proteiinituotanto voisi varautua tämänkaltaisiin odotettavissa oleviin yllätyksiin tavalla, joka ottaa huomioon planetaariset rajat, eläinten hyvinvoinnin sekä maanviljelijöiden elinkeinon edellytykset. Eläintaudit eivät sinällään juuri vaikuta esimerkiksi vehnän, kauran ja muiden proteiinipitoisten kasvien tuotantoon, mutta eläinproteiinituotantoon siirtyessään ne saattavat aiheuttaa vakavia häiriöitä.
Hankkeessa järjestämme niin sanottuja teollisen ennakoinnin studiosessioita (Industrial Foresight Studio, IFS), joissa yhdessä suomalaisten nautatilallisten ja päättäjien kanssa pohdimme, mitä moniulotteinen varautuminen proteiinikriiseihin voisi käytännössä tarkoittaa. Yritämme yhdessä etsiä tapoja välttää suomalaisen proteiinijärjestelmän hidasta tai nopeaa liikkumista kohti rauniotilaa.
Toiveenamme on, että tällä tavoin osaisimme jo etukäteen ottaa huomioon tarttuviin eläintauteihin liittyvät systeemiset kytkökset, jolloin odotettu tapahtuma olisi ainakin astetta vähemmän yllättävä.
Nesslingin säätiön Murros-haussa rahoittama ResPro-hanke etsii vaihtoehtoisia toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, jotka parantavat sekä ympäristön että eläinten hyvinvointia ja samalla puuttuvat eläinperäisten tuotteiden ylikulutukseen ja bioturvallisuuteen. Lue lisää.
ResPro-projektin ihmisiä. Kuva: Annukka Pakarinen
Artikkelin pääkuva: Rolf Schmidbauer on Unsplash