Lentäminen on usein nopein tapa päästä perille, mutta entä jos matkasta tulisikin osa itse kokemusta? Ympäristötutkija Anette Mansikka-aho vaihtoi lentokoneen juniin ja lauttoihin ja huomasi, että hitaampi matkanteko muutti vähitellen myös hänen tapaansa suhtautua aikaan, epävarmuuteen ja matkustamiseen. Tässä kirjoituksessa hän jakaa kokemuksiaan ja käytännön vinkkejään maata pitkin matkustamisesta.
Teksti: Anette Mansikka-aho
Millaisen vallankumouksen tai yhteiskunnallisen muutoksen toivoisit toteutuvan tulevaisuudessa? Miten sinun mielestäsi rakenteiden, lakien, säädösten ja sosiaalisten normien tulisi muuttua? Yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon Paul Goodmanin ajatuskokeen seuraava vaihe on miettiä, miten voisit elää jo tänään tavoittelemassasi yhteiskunnassa.
Tämän ajatustestin jälkeen en jäänyt odottamaan, että lentämistä koskevat lait ja säädökset saataisiin muutettua kaikkien osalta ekologisesti kestävämmiksi, vaan siirryin matkustamaan kuin ne olisivat totta jo tänään.
Päätökseni jälkeen olen tehnyt kuusi työreissua maata pitkin: Saksan Hildesheimiin, kolme kertaa Iso-Britanniaan (kahdesti Bristoliin ja kerran Glasgow’hun) sekä kerran Århusiin Tanskaan ja viimeisimpänä Norjan Kristiansandiin. Tässä kirjoituksessa haluan jakaa matkoilta kertyneitä kokemuksia muille, jotta voisin inspiroida muitakin luopumaan lentämisestä.
Minustako matkustamaan maata pitkin?
Koska lentäminen on yleensä nopeampi ja joskus myös halvempi vaihtoehto, on se monille helpompi valinta tehdä. Ympäristötutkijoina meidän tulisi kuitenkin laittaa ympäristöarvot etusijalle tehokkuuteen nähden. Omien arvojen mukaisesti eläminen vähentää kognitiivista dissonanssia ja lisää tyytyväisyyttä elämään.
Tämä saattaa tarkoittaa myös sitä, että voi tehdä vähemmän matkoja kuin lentämällä. Konferensseihin osallistuminen tuntuu useimmille tutkijoille tärkeältä akateemisessa kapitalismissa. Kuitenkin on monia muitakin keinoja luoda ja ylläpitää kansainvälisiä suhteita. Kun pääsee harvemmin konferensseihin, tulee tarkkaan harkita mihin osallistuu.
Junamatkustaminen vie enemmän aikaa kuin lentokoneella matkustamista, minkä vuoksi omaa suhtautumistaan matkustamiseen tulee muuttaa. Ennalta ajateltuna pitkä junamatka tuntuu pidemmältä kuin miltä se lopulta tuntuu. Seuraavaksi listaan junalla matkustamisen yllättäviä hyviä puolia.
Maata pitkin matkustamisen paremmat puolet
Hitaasti vaihtuvien maisemien katseleminen suurista ikkunoista liikuttaa ajatuksia ja saa kehon ja mielen pysymään mukana matkanteossa. Biotooppien vähittäinen vaihtuminen ikkunasta katseltuna saa ymmärtämään niitä valtavia etäisyyksiä, joita lentokoneella ohitetaan hetkessä. Matkustamisen tuntu on erilainen kuin taivaalla kiitäessä, jossa tarkoituksena on olla pääasiassa tehokas. Koska matkanteko on minulle nykyään hitaampaa, olen alkanut arvostaa kaukana olevissa kaupungeissa vierailua enemmän kuin ennen.
On yllättävän rentouttavaa, kun matkanteko alkaa jo lähimmältä juna-asemalta, eikä tarvitse miettiä kauanko turvatarkastukseen tulee varata aikaa. Lisäksi junalla pääsee aina suoraan kaupungin keskustaan, eikä tarvitse lennon jälkeen vielä käyttää sekä lentokenttäyhteyttä että lähiliikennettä.
Matkalla näkee usein useampia kaupunkeja. Olen jättänyt lukuisia kertoja rinkkani juna-asemien matkatavaroiden säilytykseen ja lähtenyt kaupungille lounaalle tai taidemuseoon.
Yksin matkustaessa junamatkustaminen tuo lukuisia tilanteita eteen, joissa on mahdollista tutustua ihmisiin ja kuulla monenlaisia tarinoita matkustamisesta. Jos ei hallitse kaikkia eurooppalaisia kieliä, voi olla välttämätöntä tukeutua paikallisten kielitaitoon. Tämä on muistuttanut minua tärkeästä asiasta: ihmiset useimmiten haluavat auttaa toisiaan.
Toinen merkittävä henkilökohtaisen kasvun vaihte tapahtui, kun jouduin kestämään junamatkustamisen epävarmuutta. Olen ihminen, joka haluaa varautua erilaisiin tilanteisiin ennakolta. Useamman vaihdon reitillä opin, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella, ja että pystyn ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Stressaamisen sijaan opettelin keskittymään tähän hetkeen, sillä en voinut tehdä mitään edistääkseni seuraavaan junaan ehtimistä. Olen pystynyt tuomaan tätä asennetta myös arkiseen elämääni. Junailuun tuleekin ehkäpä suhtautua seikkailuna!
Matkustamisen yllätykset ja niihin varautuminen
Junailussa ollaan tekemisissä läheisesti ennakoimattomuuden kanssa. Saksalaiset junat ovat kuuluisia myöhästymisistään. Olen oppinut kantapään kautta varaamaan vaihtoihin yli tunnin aikaa, mutta olen ollut onnekas myös kymmenen minuutin vaihdoilla. Junalipulla pääsee kyllä aina seuraavaan junaan. Tärkeintä onkin ollut ottaa riittävästi evästä ja juotavaa mukaan, sillä saattaa käydä niin, että suunnitellulla lounastauolla ei ehdi hakea edes lisää eväitä mukaan.
Hyvä muistaa, että myös lentomatkustaminen sisältää paljon yllätyksiä ja säätämistä. Juuri kuulin kuinka kollegani lento oli kohteensa sijaan laskeutunut aivan toisaalle ja palannut vielä muutaman tunnin jälkeen takaisin Helsinkiin lähteäkseen kohteeseen seuraavana päivänä uudestaan. Junailussa ei ainakaan kadota tavaroitaan toiselle puolelle Eurooppaa!
Yksi ekstravinkki vielä: ei kannata mennä liian aikaisin laiturille seisomaan, sillä on tyypillistä, että lähtölaituri muuttuu vielä juuri ennen lähtöä. Infotaulua on hyvä seurata aktiivisesti.
Kestävämpään matkantekoon siirtyminen
Monet kestävyyteen liittyvät henkilökohtaiset valinnat voivat tuntua luopumiselta. Luopumisesta puhuminen kuitenkin vain lisää muutoksen haastavuutta. Suru on olennainen osa prosessia, jossa sopeudutaan uuteen tilanteeseen. Siksi vanhan haikailun sijaan uuden tulevaisuuden kuvitteleminen voi olla avuksi sopeutumisessa uusiin tapoihin. Tiedämme useista tutkimuksista, että tieto ei ole käyttäytymisen muuttamisen moottori, ja että motivaatio seuraa tekoja, eikä toisin päin. Kannustan kokeilemaan, mitä siitä seuraa, jos tekisitkin seuraavan työmatkasi maata pitkin.
Nesslingin säätiön kestävien käytäntöjen ohjeen tavoitteena on varmistaa, että kestävyysmurroksen periaatteet näkyvät myös hankkeen omissa käytännöissä tukemalla hankkeita tekemään kestäviä valintoja jo hankkeen suunnittelu- ja budjetointivaiheessa. Tällä hetkellä ohje kattaa hankkeiden matkoihin ja tarjoiluihin liittyvät ohjeistukset. Edellytämme ohjeen huomioimista hankehakemuksessa ja hankkeen toteutuksessa.
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto