Planetbic ja planetaariset työpajat: kestävyysmurroksen edistämistä tiede-taide-yhteistyössä

JYU.Wisdomin kanssa toteutettavan Planetbic ja planetaariset työpajat -hankkeen tavoitteena on muuttaa kaikkien siihen osallistuvien maailmasuhdetta kestävämmäksi yhdessä ajattelemisen, tekemisen ja keskustelujen kautta. Nesslingin säätiön rahoituksen saaneen toimintahankkeen vetäjä Sonja Salomäki kuvaa blogikirjoituksessaan, kuinka työpajoista kumpuava luovuus on vienyt hanketta myös odottamattomiin suuntiin. 

Teksti: Sonja Salomäki

Kestävyysmurros ei ole vain tiedollinen tai yhteiskunnallinen muutos, se on myös luova ja kehollinen prosessi. Planetbic ja planetaariset työpajat -hankkeessa se edistyy kokeilemalla ja oppimalla ainutkertaisissa tilanteissa tilapäisissä työpajayhteisöissä.

Seitsemän planetaarisen turvarajan ylittyminen yhdeksästä on dramaattinen ja hurja lähtökohta tekemiselle. Hankkeen tavoitteena onkin ollut hahmottaa planeetan rajojen kytkös suomalaiseen arkeen ja omiin toiminnan mahdollisuuksiin.

Toimintavuoden aikana hankkeessa on toteutunut kuusi työpajaa, joissa on suunniteltu ja toteutettu luovia tekoja planeetan puolesta. Oletus toiminnalle on, että tieteen faktat toimivat vahvana liikkeellepanevana voimana ja innostavat toimimaan. 

Toimijuutta on tutkitusti mahdollista vahvistaa yhdessä tekemisen ja toimijuuden näkemisen kautta. Jokainen Planetbic-hankkeelle altistunut onkin potentiaalinen muutosagentti. Hankkeen tuottamien uusien ajatusten ja näkökulmien omaksuminen voi sysätä osallisia kohti maapallon rajoissa tapahtuvaa elämää ja kestävyysmurroskipinää, joka vielä hankkeen jälkeenkin tarttuu ja etenee.

Hankkeen moninainen erilaisten jyväskyläläisten yhteisöjen ja instituutioiden kautta tavoitettu tekijäjoukko on tieto- ja kokemuspohjaltaan kirjava. Se koostuu nuorista aikuisista, tulevista opettajista sekä sattumanvaraisista kantasuomalaisista ja ei-kantasuomalaisista aikuisista. Sekä tietenkin myös JYU.Wisdomiin kuuluvista tutkijoista ja opiskelijoista, jotka takaavat hankkeen planeetan rajoihin liittyvän tiedon relevanttiuden. 

Hankkeen kummallinen nimi liittyy toimintatutkimus-väitöstutkimukseni taiteelliseen tulokseen Planetbic-maapallojumppaan, jossa yhdistyvät ryhmäliikunta, mielenosoitus, spoken word planeetan rajoista sekä matala osallistumiskynnys.

Hankkeen tiedeinspiroitunut luova työskentely voi stimuloida ajattelua ja lisätä luottamuksen tunnetta ihmisten välillä. Siihen liittyy kehollisuutta, tunteita ja järjen ylittäviä tasoja, jotka yhdessä kykenevät ravistelemaan henkisiä suojapanssareita, jotka meitä kaikkia auttavat kestämään tietoisuutta planeetan kantokyvyn romahduksesta.

Työpajojen luova työskentely on ollut yhteisötaidetta, dialogista taidetta tai jopa taideterapiatyöskentelyn kaltaista. Huikaisevaan lopputulokseen tähtäämisen sijaan ovat korostuneet monista eri kokemusmaailmoista ponnistava tekeminen, kokeilu ja keskustelut – jotka osallistujien aivoissa muhittuaan voivat myöhemmin tuottaa mullistuksia yhteiskunnan ja elämän eri osa-alueilla. Keskustelu on saattanut sukeltaa syvyyksiin, perimmäisten kysymysten ja arvojen pariin. Toisaalta työskentelyä on tapahtunut myös täydessä hiljaisuudessa. Ajoittainen lörpöttelykin on ollut täysin sallittua.

Hankkeen taide on tarkoittanut esimerkiksi rap-musiikkia, craftivismia, piirtämistä, kollaasirunoja, maalausta, liikettä, videoita, tanssia, opetussimulaatioita ja yhteistä ruoanlaittoa.

Työpajoissa luovia tekoja planeetan puolesta

Työpajatoiminta käynnistyi wisdomilaisista koostuvan työryhmän pilottipajalla, jossa hiottiin työpajakonseptia ja suunniteltiin yhteinen luova pläjäys planeetan puolesta. Monien vaiheiden jälkeen lopputulos oli kolme Suomi-filmi-tyyliin tekstitettyä videota, joissa nostalgisen romanttiset elovena-hahmot seikkailevat nykykansallismaisemissa: avohakkuulla, puupellolla ja turvesuolla. Samalla kritiikkiä saavat talousohjasteinen luonto- ja metsäpolitiikka sekä Suomen luontoon perustuvan maabrändin ristiriitaisuus.

Ensimmäinen varsinainen työpaja järjestettiin Tyttöjen talolla, jossa taidetyöskentely oli tuttua, mutta taiteen yhdistäminen planeetan rajoihin uutta. Työpaja vahvisti tietoisuutta siitä, ettei vastuu planeetan tulevaisuudesta voi jäädä nuorille. Tyttöjen talon juuri ja juuri aikuiset osallistujat suhtautuivat kriittisesti vallankäyttäjiin ja “setäpoliitikkoihin” ja pitivät heitä ensisijaisina syypäinä maailmantilaan.

JYU.Integran korkeakoulutetut työpajaosallistujat ymmärsivät keskimäärin noin 80 % puhutusta suomesta. He kokivat planeetan rajat vahvasti, vaikka mutkikas ja raskas aihe on todennäköisesti helpointa sisäistää omalla äidinkielellä. Planeetan rajat tulevat niin sanotusti iholle, kun niistä kuulee kännykän näytön sijaan ihmisen kertomana, vailla ohittamisen mahdollisuutta. 

Erityisen mieleenpainuvia työpajassa olivat muutamat keskittyneet hiljaiset luovan työskentelyn hetket. Muutoin luova käsin työskentely vaikutti toimivan ajattelun jäsentämisenä ja keskustelun oheistoimintana. Työpajan aikana syntyi varmuus siitä, että lopputuotetta tärkeämpää planetaarisissa työpajoissa on tekeminen ja prosessi.

Liikuntatieteellisen tiedekunnan kanssa toteutettu työpaja tavoitti sivuaine- opettajaopiskelijoita, jotka eivät muuten olisi välttämättä pohtineet rooliaan kestävyysvaikuttajina. Ilmeisesti planetaarista hyvinvointia opiskellaan opintojen aikana vain yksi kurssi, vaikka juuri opettajilla on merkittävä potentiaali toimia muutoksentekijöinä.

Liikunnan opiskelijat olivat luovia ja heittäytyviä. Tärkeä havainto oli, että kestävyysmurroksen edistäminen voi edellyttää totutuista normeista poikkeamista ja uudenlaista toimintaa. Se vaatii rohkeutta, mutta voi olla myös erittäin palkitsevaa.

Suomen käsityön museon osallistujilla oli jo valmiiksi ymmärrys planeetan kantokyvyn romahduksesta ja aktivistitaustaa, mikä mahdollisti syvälliset keskustelut.  Osallistujat kokivat tärkeiksi yhdessä tekemisen, siihen liittyvän vertaistuen sekä pehmeän vaikuttamisen käsityön keinoin.  Työpajan tiedevastaavan Emman vetämän planeetan kuntokatsauksen ohessa Osallistujat määrittelivät maailman suurimmiksi ongelmiksi ihmislajin, päättäjät, nykykapitalismin sekä kasvun, rahan ja tuoton metsästyksen.

Monikulttuurikeskus Glorian työpajateema oli ruoka, ehkä sydämeenkäyvin ja palkitsevin tavoista, joilla lähestyä planeetan rajoja. Samalla ruoka ja ruoantuotanto ovat hyvin konkreettisia ja muutosvoimaltaan isoja asioita. Glorian työpajassa osallistuttiin ilmasto ja ruoka -teemaiseen FEE Global Action Days- toimintaviikkoon. 

Taiteilijana pohdin luonnollisesti myös, mitä ruoka on taiteena. Kasvit, viljely, ruoka ja syöminen liittyvät väistämättä estetiikkaan ja aisteihin. Ruoka herättää tunteita ja yhdistää. Ruoka ja yhdessä syöminen ylittävät kielimuureja ja jopa erimielisyyksiä – syöminen voi olla dialogia ja dialogista taidetta. 

Kolmen nuoren räpin tekijän ja kahden ammattilaisen, Ossi Soul Valpion ja Joni-Velin kanssa toteutettu työpaja tapahtui intiimissä studiotilassa Vaajakoskella. Koko- ja puoliammattilaisten kanssa, tietyn taidemuodon parissa tekeminen oli selkeää ja fokusoitunutta, vaikka aihe, josta inspiraatio piti sovitusti ammentaa, on kooltaan valtava. Tiedevastaavana tässä työpajassa toimi poikkeuksellisesti Panu Halme, jonka kanssa Valpio on aiemminkin tehnyt tiede-taideyhteistyötä. Nuorten taiturien syvälliset riimit kertoivat äiti maasta, luonnosta ja ihmisen mahdollisuudesta tehdä pahaa tai hyvää.

Työpajoilla oikeata vaikuttavuutta

Työpajojen alussa ja lopussa toteutettiin lyhyt vaikuttavuuskysely,  jonka tuloksia voi pitää suuntaa antavina. Vaikka osa osallistujista ei vastannut ja osa vastaajista vaihtui ensimmäisen ja viimeisen kerran välillä, kyselyaineisto kuitenkin valottaa kuinka työpajojen keskeiset elementit: planeetan kuntokatsaus, aktivismitaidekatsaus ja tehtävänannot onnistuneet stimuloimaan osallistujien ajattelua.

Kyselyjen yhteenvedon mukaan luova työskentely on helpottanut ilmastonmuutoksen sekä luontokadon ymmärtämistä. Työpajatoiminta on lisännyt yleistä kokemusta luovuudesta. Vaikka pysyvien muutosten mittaaminen on vaikeaa, osallistujat vaikuttavat lähteneen pajoista hieman aiempaa vahvempina muutosagentteina. 

Avovastauksista kävi ilmi, että osallistujat kokivat ihmisen olevan vastuussa ympäristökriiseistä. He mielsivät oman vaikutusvaltansa vähäiseksi. Silti vain harva pohti vallankäytön dynamiikkaa tai reiluutta tai esimerkiksi poliitikkojen roolia kestävyysmurroksen jarruttajina.

Työpajaosallistujat olivat pääosin naisia. On mahdollista, että se on täysin sattumaa tai sitten on syytä kysyä: onko planeetan puolustaminen jollakin tapaa pehmeää ja hoivaan yhdistyvää, feminiinistä? Onko kestävyysmurros jotakin mitä esimerkiksi rationaalinen ihminen, kuten homo economicus ei tekisi? Toki taide ja luovuus saattoivat vahvistaa mielikuvaa työpajojen feminiinisyydestä. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että kestävyysmurroksessa tarvitaan mittaamisen ja optimoinnin lisäksi myös hyvin paljon kaikki sukupuolet kattavaa luovuutta ja kykyä toisinajatteluun.

Vaikka hankkeen työpajojen toiminta on ollut paikallista ja suljettua ja vaikuttavuuden tutkimus pienimuotoista, ja väittäisin, että hanke on silti onnistunut edistämään kestävyysmurrosta kuplan ulkopuolelle ja levittämään sitä erilaisiin sosiaalisiin ja ammatillisiin piireihin.

Mitä seuraavaksi?

Hankkeen koko tuotanto on esillä Old School purkutilataide-näyttelyssä Jyväskylän vanhassa lukiossa 30.8.26 asti. Planetbic-hankkeen videot, valokuvat ja tekstiiliteokset ovat osa laajaa taidekokonaisuutta, jonka ovat toteuttaneet 700 eri taiteilijaa ja taiteen mahdollistajaa.

Kesällä hankkeen somekanavissa julkaistaan huumoripitoista planetaarista sisältöä, kannattaa seurata! 

Hankkeen pystyttäminen tuntuisi hullulta ilman ajatusta sen jatkamisesta. Aion etsiä jatkorahoitusta ja kehitellä ideoita eteenpäin. Planetbic ja planetaariset työpajat -hankekonsepti selvästi toimii ja siksi sitä kannattaa jatkaa, sitkeästi. Ties vaikka tuleva yhteistyö tarkoittaisi yhteistyötä yritysten tai ammattitaitelijoiden kanssa.

Erään tärkeä Planetbicin inspiraattorin, Arnold Schwarzeneggerin, Pump For Planet- aloitteen punaista lankaa mukaillen: aloita pienestä, tee siitä rutiini ja jatka sitkeästi.