Maaperän mikrobien ja mikroskooppisten eläinten muodostamat yhteisöt luovat maaekosysteemien perustan, josta kaikki eliöt ovat riippuvaisia. Koska ne ovat ihmissilmin näkymättömiä, ne voivat helposti jäädä abstrakteiksi. Poikkitieteellinen, taidetta ja tiedettä yhdistävä projekti pyrki välittämään ymmärrystä maaperän tärkeydestä nuorille omakohtaisten ja yhteisöllisten kokemusten avulla. Samalla opiskelijoille tarjottiin käytännön kosketus tieteellisen tutkimuksen periaatteisiin ja käytäntöihin.
Maaperässä elävät sienet ja bakteerit käyttävät kasvien yhteyttämän hiilen ravinnon- ja energianlähteenään ja samalla kerrostavat hiiltä maaperän eloperäiseksi kerrokseksi. Nämä mikroskooppisen tason ilmiöt lopulta määrittävät tasapainon luonnosta vapautuvan ja siihen sitoutuvan hiilen välillä. Emme kuitenkaan näe näitä prosesseja paljain silmin. Emme siksi myöskään pysty suoraan havainnoimaan ympäristömuutosten vaikutuksia niihin.
Erillään katoamme -hankkeen tavoitteena oli luoda nuorille opiskelijoille mahdollisuuksia yhteisöllisiin ja omakohtaisiin kokemuksiin, joiden kautta välittää ymmärrystä maaperästä ja siten tehdä näkymätöntä näkyväksi. Pyrimme käynnistämään niin sanottuja hyvän kehiä, myönteisiä kokemuksia ja huolenpidon kulttuuria nykyisen ilmastoahdistuksen korvaajaksi.
Toteutimme osallistavia työpajoja Rovaniemen ja Kemijärven yläasteiden ja lukioiden opiskelijoille Raajärven käytöstä poistuneella kaivosalueella Kemijärvellä. Tämä vuonna 1975 suljettu kaivosalue muodostaa mieleenpainuvan näkymän. Hylätyt kaivosrakennukset, kaivospihan tornit, louhinnan sivukivikasat ja malminrikastusprosessissa muodostunut rikastushiekkakenttä on kaikki jätetty niille sijoilleen.
Kaivosaluetta tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti valaisemalla sen paikallishistoriaa, kaivoskylän menneiden asukkaiden arkea, kaivoksen löytäneen tutkijan muisteluja ja kaivosalueen rakenteita. Samalla opiskelijoille tarjottiin käytännön kosketus tieteellisen tutkimuksen periaatteisiin ja käytäntöihin. He keräsivät pienryhmissä maanäytteitä erilaisilta kaivosalueen uudelleenkasvittuneilta laikuilta ja ympäröivästä metsästä. Myöhemmin he saivat käsitellä ja analysoida näytteet Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimuslaboratoriossa Rovaniemellä. Kokemuksellisuuden kautta opiskelijat saivat omin silmin havainnoida toisaalta kaivostoiminnan näkyvissä olevia jälkiä ja toisaalta näkymättömiä muutoksia maaperässä näytteenoton ja mittalaitteiden avulla.
Työpajojen ohella toteutimme tieteellisen asetelman, jossa kallioperästä rouhitun materiaalin jäännöksistä muodostuneen rikastushiekkakentän mikrobiyhteisön ominaisuuksia selvitettiin molekyylibiologian menetelmillä. Rikastushiekkakentän fysikaaliskemialliset olosuhteet, alueelle ilmaantunut kasvillisuus ja mikrobien solunulkoisten entsyymien aktiivisuudet ovat normaalista metsämaasta täysin poikkeavia, tarjoten asetelman määrittää eri mikrobien sietokyvyn rajoja.
Ajallemme on tyypillistä tieteellisen menetelmän ja tiedon kyseenalaistaminen. Siksi onkin erityisen tärkeää luoda mahdollisuuksia omakohtaiseen, kokemukselliseen havainnointiin tieteen periaatteista ja käytännöistä ikävaiheessa, jossa nuori rakentaa maailmankuvaansa. Projektimme loi pohjaa uudenlaiselle toimintatavalle ja yhteistyölle yliopiston ja oppilaitosten välille.
Hanke herätti runsaasti pohdintaa myös ryhmän sisällä tutkijan ja taiteilijan ympäristöön kohdistuvan aistimisen samankaltaisuuksista ja erilaisuuksista. Meitä yhdistää aistinvaraisuuteen pohjautuva työskentely ja sen kautta paljastuneiden yksityiskohtien kytkeminen laajoihin kokonaisuuksiin. Yhteistyön kautta oivalsimme työskentelytavoistamme uusia yhtymäkohtia, joita emme aiemmin olleet edes tulleet ajatelleeksi.
Erillään katoamme -hanke jatkuu Turun Tyks Kompassisairaalan pihalle toteutettavan mikrometsän muodossa. Kätketty metsä toimii sairaalan potilaiden ja henkilökunnan 15. aistihuoneena. Suunnittelun keskeisenä osana on metsän pohja, joka syntyy vanhojen metsien mikrobien avulla.
Kasviekologian dosentti Sari Stark toimii yliopistotutkijana Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Hänen tutkimuksensa keskittyy pohjoisten luonnonekosysteemien maaperämikrobeihin ja niiden merkitykseen ekosysteemeissä muuttuvassa ympäristössä. Erillään katoamme -hankkeessa hän toimi yhteistyökumppanina.
Kuvataiteilija Nina Rantalan teokset ovat kohtaamisia, joiden keskiössä on vuorovaikutus, kehollisuus ja oman elinympäristön havaitseminen. Hän vaalii teoksissaan yhteyksiämme itseemme, toisiin ja laajempaan planetaariseen tasoon. Rantala johti hanketta yhdessä Visa Suonpään kanssa.
Kuvataiteilija Visa Suonpää on tullut tunnetuksi taiteilijaduo IC-98:n toisena jäsenenä. Heidän työskentelylleen on ollut ominaista kyseenalaistaa ihmiskeskeinen ajattelutapamme tuomalla esiin kulttuurin ja luonnon perustava yhteenkietoutuminen.
