Lepakko on yksi Suomen äänekkäimmistä eläimistä, mutta niiden kuuntelu vaatii erikoislaitteita. Lajiryhmällä menee vielä hyvin kotimaassamme, mutta ilmastonmuutoksen ja luontokadon vaikutuksia lepakoihin ei vielä tiedetä, kirjoittaa apurahansaajamme, lepakkotutkija Miika Kotila.
Lepakoiden äänimaailma aukeaa vain erityisvälinein
Jokin vilahtaa puiden välistä pimenevässä illassa. Taivasta vasten piirtyvä siluetti, räpyttävät siiveniskut ja nopeat käännökset varmistavat lepakon läsnäolon. Täydessä hiljaisuudessa voi tuntua uskomattomalta, että ilmaa halkovat yli 100 desibelin kaikuluotausäänet.
Jatkuva kaikuluotaus tekee lepakoista Suomen äänekkäimpiä eläimiä. Äänten kaikuja kuuntelemalla lepakko hahmottaa tarkasti lähiympäristönsä, sillä sen sinänsä hyvä näkö ei riitä nappaamaan saalishyönteisiä lennosta ja väistelemään esteitä pimeässä.
Äänekkyydestä huolimatta harva tietää koskaan kuulleensa lepakoita. Joitakin sosiaalisia ääniä lukuun ottamatta ne päästelevät ultraääntä, joka on liian korkeaa ihmiskorville. Korkeat tiksahdukset yön pimeydessä voivat paljastaa saalistuspaikkaansa muilta lepakoilta puolustavan pohjanlepakon, mutta niiden yhdistäminen lähteeseensä ei ole perehtymättömälle helppoa. Asuintiloihin eksynyttä lepakkoa ulos siirtäessä on kuitenkin vaikea välttyä harhailijan vihaiselta säksätykseltä.
Lepakoiden akustinen todellisuus aukeaa tutkijoille ja harrastajille tarkoitukseen suunniteltujen lepakkodetektorien tai ultraäänitallentimien avulla. Kädessä pidettävät detektorit madaltavat äänten taajuutta ihmisen kuuloalueelle. Tallentimien tapauksessa laite yleensä jätetään maastoon ja ultraäänille herkkä mikrofoni sekä äänitysteknologia tallentavat ohilentävien lepakoiden kaikuluotausäänet muistikortille.
Mitä äänet paljastavat lepakoista?
Äänekkyyden vuoksi lepakoiden aktiivisuudesta ja elintavoista voi kerätä helposti suuria määriä aineistoa. Maastoon jopa viikoiksi kerrallaan jätettävien tallentimien muistiin kertyy kaikista riittävän läheltä lentäneistä lepakoista äänitykset, jotka käydään tietokoneen avulla läpi.
Toistaiseksi julkaisemattomassa tutkimuksessa käytimme aineistoa, joka sisältää yli 1 200 000 lepakkoäänitystä 23 paikasta 7 vuoden ajalta. Sen avulla selvitettiin eri lepakkolajien aktiivisuuden kausivaihtelua ja runsauden muutoksia Ahvenanmaalta Kuusamoon. Tuloksen ajallinen ja maantieteellinen ulottuvuus on pieni verrattuna linnuista ja muista nisäkkäistä vuosisatojen mittaan kerättyyn tietoon, mutta kyseessä on ensimmäinen vastaavan suuruusluokan lepakkoseuranta Pohjoismaissa, ja saatu tieto on ensiarvoisen tärkeää lepakoiden suojelutarpeen tunnistamiseksi.
Helpottavaa on se, että tutkittujen lajien yksilömäärät Suomessa vaikuttavat olevan kasvussa, mutta luontokadon ja ilmastonmuutoksen edetessä seurantaa on syytä jatkaa.
Lepakoiden runsauden lisäksi niiden äänistä voidaan saada muutakin tietoa. Eri tilanteet vaativat hieman erilaista kaikuluotausääntä, ja äänityksistä voidaan tarkastella esimerkiksi lepakon saalistusonnea, lentokorkeutta ja etäisyyttä puihin tai rakennuksiin. Tällä hetkellä yritän selvittää, saavatko sään vaikutukset äänien vaimentumiseen ja sitä kautta havainnointikykyyn lepakon muuttamaan kaikuluotausääntään. Tulos auttaisi ymmärtämään ilmastonmuutoksen mahdollisia vaikutuksia lepakoiden saalistustehokkuuteen ja pärjäämiseen.
Tehtävä on haasteellinen, koska muutkin tekijät vaikuttavat kaikuluotausääniin. Avuksi tulevat kuitenkin tuhansia äänityksiä kattava aineisto ja nykytietokoneiden laskentateho.
Lepakoiden ruokavalio hyödyttää meitäkin
Huomaamattomien lepakoiden merkitys ihmiselle ja luonnolle on helppo aliarvioida. Lepakko voi kuitenkin syödä yli puolet painostaan hyönteisiä yhden yön aikana. Monenlaisia hyönteisiä ruokalistalleen kelpuuttavat lepakot ovatkin merkittäviä esimerkiksi viljelys- ja metsätuholaisten ehkäisyssä. Lepakoiden on arvioitu tuottavan Yhdysvaltojen maataloudelle 22.9 miljardia dollaria vuodessa saalistamalla tuhohyönteisiä.
Suorat ja epäsuorat ekosysteemipalvelut huomioiden lepakoiden suojelu on syytä ottaa vakavasti myös meillä Suomessa.
Lähteet & lisälukemista:
- https://www.lepakko.fi/
- www.batlabfinland.wordpress.com
- https://www.science.org/doi/full/10.1126/science.1201366
Artikkelin kuva: Anna Blomberg
Kirjoittaja on Turun yliopistossa väitöskirjaa työstävä ekologi, jota kiehtoo luonto näkyvän todellisuuden ulkopuolella. Nesslingin Säätiön rahoittamassa nelivuotisessa väitöstutkimuksessa sään ja ilmaston vaikutuksia lepakoihin selvitetään kaikuluotausääniä tutkimalla.
