Uudet apurahansaajamme tutkivat muun muassa kallioperän mikrobeja, kalojen kulttuurihistoriaa sekä luonnon ja ihmisen välistä suhdetta. Myönsimme rahoitusta 37 hankkeelle, jotka tarjoavat ymmärrystä ja ratkaisuja ympäristöhaasteisiin.
Saimme vuoden 2019 yleisessä apurahahaussa yhteensä 369 hakemusta. Hakemuksista heijastui moni yhteiskunnallisessa keskustelussa tutuksi tullut teema: nuorten ilmastoaktivismi, ilmastoahdistus sekä laiduntajien, maaperän ja metsien rooli ilmastonmuutoksessa.
Myönsimme apurahaa 37 uudelle hankkeelle yhteensä noin 2 200 000 euroa. Hankkeiden tarkoitus on etsiä ymmärrystä ja ratkaisuja ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden katoamiseen, luonnonvarojen käytön kestävyyteen, vesiriskeihin ja elinympäristöjen kemikalisoitumiseen ja pilaantumiseen.
Rahoitetuista hankkeista suurin osa oli uusia väitöskirja- tai post doc- hankkeita, joille rahoitus myönnettiin koko hankkeen keston ajaksi ja jopa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Tutkimustyön lisäksi rahoitimme hankkeita, jotka viestivät ja jalkauttavat tutkittua ympäristötietoa yhteiskuntaan.
Ratkaisuja varten on tärkeää ymmärtää sekä mikroskooppisia elementtejä luonnossa että makrotason yhteiskunnallisia rakenteita. Ympäristöhaasteet tarvitsevat akuutteja ratkaisuja, mutta tutkimuksen avulla löydämme myös vielä tuntemattomia haasteita ja niiden ratkaisuja.
Rahoitetut hankkeet näyttävät Suomen eri yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävän ympäristötutkimuksen kirjon, joka kattaa moninaisesti eri tieteenaloja ja lähestymistapoja.
Lue myös, miten rahoitettavat hankkeet valitaan.
Empatialla eroon ihmiskeskeisyydestä
Väitöskirjatutkija ja tietokirjailija Sami Keto purkaa tutkimuksessaan ihmisen ja muun elämän väliin pystytettyä näkymätöntä seinää.
“Vaikka haluaisimmekin, emme voi olla olematta ekologisten yhteisöjen jäseniä. Pelkästään kehomme on kokonainen ekosysteemi. Moderni yhteiskuntamme on haudannut alleen taidon olla kytköksissä muuhun elämään”, Keto kertoo.
Muulla elämällä Keto tarkoittaa koko biosfääriämme nisäkkäistä bakteereihin. Ekologitaustainen Keto on aikaisemmin tarkastellut empatian yhteiskunnallista merkitystä. Pidemmän aikavälin ratkaisu ekokriisiin on Keton mukaan syvällinen kulttuurinen muutos.
“Kaiken kiireenkin keskellä on löydettävä kärsivällisyyttä mennä radikaalisti ongelman juurille. Ilman sitä päädymme vain toistamaan todellisuuskäsitystä, joka on alun alkaen johtanut ekokriisiin.”
Voisiko empatia auttaa ihmisiä kohtaamaan muuta elämää? Empatia on totuttu liittämään vain ihmisten välisiin suhteisiin, mutta Keto tutkii käsitteen venyttämistä koskemaan myös ihmisen ja muun elämän välistä suhdetta. Hankkeesta syntyy uusia menetelmiä, joilla voidaan opettaa empatiataitoja esimerkiksi kouluissa.
“Kasvatuksella on erityinen tehtävä kulttuurisen muutoksen toteuttajana.”
Syvän kallioperän ääriolosuhteissa elää vielä tuntemattomia sieniä
Äärimmäisistä olosuhteista huolimatta useiden kilometrien syvyydessä kallioperässämme elää lukuisia mikrobeja. VTT:n tutkija Maija Nuppunen-Puputti tutkii syväbiosfäärissä elävien sienten ja muiden mikrobien elämää.
“Kallioperän sienistä ja muista mikrobeista tiedetään vasta vähän, vaikka ne muodostavat merkittävän osan maapallon biomassasta. Erilaiset muutokset elinympäristössä, kuten vapautuvat kaasut, saavat mikrobit aktiiviseksi ja niiden aineenvaihdunnassa muodostuu yhdisteitä, joista voi olla joko haittaa tai hyötyä. Muodostuvat yhdisteet voivat esimerkiksi edistää metallien korroosiota tai rapauttaa kivipintoja”, Nuppunen-Puputti sanoo.
Muutokset syväbiosfäärimikrobien elinympäristössä voivat lisääntyä kaivostoiminnan ja kallioperän hyödyntämisen yleistyessä. Osa ilmastonmuutoksen ratkaisuista voi vaatia syväkairauksia ja maan alle rakentamista. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat geotermisten voimaloiden ja tunneleiden rakentaminen.
“Suomessa loppusijoitetaan ydinjätteet vakaaseen kallioperään. Siksi on tärkeää ymmärtää, mitä mikrobit ja myös sienet syvissä vesissä tekevät ja tuottavat. Syväsienten toiminnasta ei tiedetä vielä lähes mitään, ja tutkimukseni tuottaa asiasta uutta tietoa.”
Nuppunen-Puputti kerää näytteensä muun muassa Outokummun tieteellisestä syväreiästä, joka ulottuu 2,5 kilometriin asti. Syväreiästä pumpataan vesinäytteitä, joista Nuppunen-Puputti aikoo eristää ja kasvattaa mikrobeja laboratoriossaan. Näitä mikrobeja voidaan tulevaisuudessa hyödyntää esimerkiksi saastuneiden vesien puhdistamiseen.
“Juuri nyt mikrobiologiselle tiedolle on tarvetta yhteiskunnassa. Mikrobien väliset vuorovaikutukset, geomikrobiologiset prosessit ja niiden ymmärtäminen ovat avainasemassa, kun pohdimme ratkaisuja ympäristöhaasteisiin.”
Roskakalojen historia tuo esiin unohdettuja ruokakaloja
Tutkijatohtori Matti O. Hannikainen tutkii kalan käyttöä ruokana ja siihen vaikuttaneita tekijöitä Suomessa 1930-luvulta 2010-luvulle.
“Osaa kaloista, kuten lohta, on pidetty aina arvokkaina. Jotkut kalalajit on puolestaan määritelty roskakaloiksi. Tutkin, miten käsitykset eri kalalajien arvosta ja käytöstä ovat muuttuneet ja mitkä seikat ovat vaikuttaneet näihin muutoksiin”, Hannikainen kertoo.
Suomessa elettiin 1930-luvulla Hannikaisen mukaan kalastuksen kulta-aikaa. Yhteiskunta oli vielä pitkälti agraarinen, ja kala kuului monen ruokapöytään. Sota-aikana silakoiden ostamista piti jopa säännöstellä, että kalaa olisi riittänyt kaikille.
Sittemmin yhteiskuntamme on kaupungistunut ja teollistunut voimakkaasti. Kalastaminen on enää harvan ammatti, vaikka vapaa-ajankalastus on suosittua. Nykyään suomalaiset syövät mieluummin kasvatettua lohta ja muita ulkomailta tuotuja kaloja kuin vaikkapa kotimaista särkeä, lahnaa tai säynettä.
Muutamien kalalajien suosio ruokana on johtanut niiden kantojen ylikalastukseen. Usein aikaisemmin roskakalaksi mielletty kotimainen laji olisikin ekologisempi vaihtoehto ruokalautasellamme.
“IPCC-raporttien mukaan juuri ruokatottumuksien muutos on tarpeen. Vaikka valinta tuntuu pieneltä teolta omalla lautasella, vaikutus kertautuu suureksi kaikkien tehdessä saman valinnan.”
Ajatus kalalajien kulttuurihistoriasta ehti muhia Hannikaisen takaraivossa usean vuoden.
“Historia ei ratkaise ylikalastusta ympäristöongelmana. Toivon työni kuitenkin lisäävän ymmärrystä tästä ilmiöstä ja nostavan esiin osin jo unohdettujen kalalajien merkityksen lähiruokana.”
Tutustu kaikkiin rahoittamiimme hankkeisiin tästä.
