Uusvanha nesslingläinen Enni Sahlman on säätiön historian ensimmäinen vaikuttavuusasiantuntija. Kuka Enni on ja miksi hän on poikkeuksellinen ympäristöskenessä?
Kuka olet ja mistä tulet?
Minua voisi tituleerata uusvanhaksi nesslingläiseksi. Tein Nesslingin säätiön viestintää vuosina 2014–2018, kun työskentelin viestintätoimistossa. Nesslingin säätiö oli yksi isoimmista asiakkaistani ja aina intohimoprojektini. Uudistimme tuolloin esimerkiksi säätiön verkkosivun, joka oli ehtaa 90-lukua. Harmi, ettei sitä ole missään enää arkistoituna!
Taustani vuoksi katselen maailmaa viestinnän linssien läpi. Sillä on valtavasti väliä, miten puhumme asioista. Minusta on kiehtovaa, että Nesslingin säätiössä on tietoisesti puhuttu pitkään ”luonnonvarojen käytön kestävyydestä”. Yleensähän puhutaan ”luonnonvarojen kestävästä käytöstä”. Näitä kahta lausetta erottaa perustavanlaatuisesti se tapa, jolla luonnonvaroihin suhtaudutaan.
Samaan tapaan on merkitystä sillä, puhummeko “Ukrainan sodasta” vai “Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa”. Tai puhummeko “sukupuolen vaihdoksesta” vai “sukupuolen korjaamisesta tai vahvistamisesta”. Yleistyessään juuri tällaiset sananvalinnat muuttavat maailmaa.
Miksi juuri Nesslingin säätiö?
Säätiö on aina näyttäytynyt minulle edelläkävijänä. Säätiö teki vastuullisen sijoittamisen sitoumuksen vuosia ennen kuin vastuullinen sijoittaminen oli kaikkien huulilla, siellä on arvostettu tutkimustulosten yleistajuistamista ja jalkauttamista jo pitkään, säätiö on puhunut rohkeasti apurahatutkijoiden asemasta ja se kokeilee ennakkoluulottomasti uudenlaisia avauksia. Kuten vaikkapa tieteen ja toivon talo Puistokatu 4! Tuntuu etuoikeutetulta päästä työskentelemään niin ainutlaatuisessa ympäristössä. Enkä tarkoita vain fyysistä huvilaa, vaan koko filosofiaa sen ympärillä.
Jos malttaisimme kuunnella tutkijoita enemmän, moni maailman ongelma jäisi syntymättä. Ja tulisi myös ratkaistuksi.
Hyvä esimerkki edelläkävijyydestä on myös Ympäristödialogeja-keskustelusarja, jota säätiö on toteuttanut pitkään yhdessä Koneen Säätiön ja Ympäristötiedon foorumin kanssa. Paljon ennen kuin dialogikeskustelut valtavirtaistuivat.
Muistan hyvin vuonna 2018 käydyn keskustelun ja siihen liittyvän blogikirjoituksen tartuntataudeista, jotka leviävät eläimistä ihmiseen. Keskustelussa puhuttiin siitä, kuinka tartuntatautien todennäköisyys lisääntyy ilmastonmuutoksen edetessä. Kaksi vuotta myöhemmin kirjaimellisesti koko maailma sai sitten elää todeksi tuon keskustelun.
Esimerkki on myös surullinen – jos malttaisimme kuunnella tutkijoita enemmän, moni maailman ongelma jäisi syntymättä. Ja tulisi myös ratkaistuksi. Omassa työssäni suhtaudun intohimoisesti siihen, että tutkittu tieto saataisiin tasavertaisesti ja ymmärrettävästi ihan kaikkien ulottuville.
Miten alun perin kiinnostuit ympäristöasioista?
Olen työskennellyt erilaisten ympäristötoimijoiden kanssa käytännössä urani alusta lähtien ja päässyt niin sanotusti syväsukeltamaan ympäristöteemoihin sitä kautta. Olen ehkä kuitenkin siinä mielessä erikoistapaus ympäristöskenessä, että en ole koskaan kokenut erityistä ympäristöherätystä. En, vaikka äitini on ollut eettisistä syistä aina kasvissyöjä, mikä oli lapsuudessani vielä hyvin poikkeuksellista.
Haluan kuitenkin tietenkin osaltani edistää kestävää yhteiskuntaa siinä, missä voin. Luultavasti suurin kestävää maailmaa edistävä tekoni on se, että olen valinnut työelämässä käyttää asiantuntijuuttani ainoastaan edistääkseni hyvää. Ennen Nesslingiä työskentelin pitkään viestintäkonsulttina lukuisten tiede- ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Lisäksi olen esimerkiksi luotsannut nuorisojärjestön viestintää.
Miten ekologinen kriisi ratkaistaan?
Vaikka jokaisen yksilön pieneltäkin tuntuvalla teolla on merkitystä nyt, kun ympäristökriisien selättämisellä on valtava kiire, uskon erityisesti rakenteissa ja rahavirroissa tapahtuvien muutosten voimaan ja tutkittuun tietoon pohjautuvaan päätöksentekoon. Uskon, että parhaat tulokset saadaan sääntelyllä ja sillä, että yritykset ymmärtävät vastuullisuuden olevan parasta bisnestä. Molempien pohjaksi tarvitaan laadukasta tutkimusta. Onkin kutkuttavaa päästä Nesslingin säätiössä paitsi näkemään tutkimuksen syntymistä aitiopaikalta, päästä myös keskustelemaan suoraan tutkijoiden kanssa ja auttaa heitä tuomaan työtään esiin.
