Säätiövuoden huipentuma on syksyn apurahahaku, joka vilauttaa ympäristönsuojelua edistävän tutkimuksen uusimpia tuulia. Tutkimusjohtaja Minttu Jaakkola kirjoittaa havaintojaan teemoista ja hakemustyypeistä sekä pohtii, minkälaisista ilmiöistä ne voivat kieliä.
Nesslingin Säätiön tutkimusjohtajan säätiövuoden kohokohta on syksyn apurahahaku, jolloin pääsee keskustelemaan apurahahakijoiden kanssa heidän hankeideoistaan ja saa hakuajan päätyttyä käydä läpi apurahahakemukset. Hakuaikana muistaa kirkkaasti, miksi Nesslingin Säätiö on olemassa ja mitä säätiön tarkoitus, ympäristönsuojelua edistävän tutkimuksen edistäminen, tarkoittaa juuri nyt.
Samalla muistaa myös sen, miksi tämä työ tuo niin paljon toivoa. Apurahahakijoista ja -hakemuksista välittyy palo muuttaa maailmaa tutkimuksella ja samalla näkee laajan kirjon tieteen tulokulmia osallistua ympäristökriisin ymmärtämiseen ja ratkaisuihin. Monta kertaa apurahahakemuksia lukiessani hihkuin ääneen, niin innoissani olin!
Nesslingin Säätiön apurahahakemusten otsikoista rakennettu sanapilvi tuo hienosti esiin tulokulmien moninaisuuden sekä sen, miten tutkijat hahmottavat oman tutkimuksensa systeemisesti, osana isompaa kokonaisuutta.
Hakemusten systeemisestä lähestymistavasta kertoo myös se, että suurin osa hakemuksista oli kirjannut Luonnonvarojen käytön kestävyyden määrittämään hankkeen yhteiskunnallista relevanssia. Säätiö on vuodesta 2018 saakka hakenut ratkaisuja viiteen globaaliin ilmiöön: 1. Ilmastonmuutos, 2. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen, 3. Luonnonvarojen käytön kestävyys, 4. Vesiriskit ja 5. Elinympäristön kemikalisoituminen ja pilaantuminen. Näistä hakemukselle on pitänyt valita pääteema. Edellisinä vuosina selvästi eniten hakemuksia on saapunut Ilmastonmuutos-kategoriaan, mutta tänä vuonna Luonnonvarojen käytön kestävyys nousi sen ohi. Muutos voi kertoa siitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa on pandemia-aikana korostettu ympäristökriisien kytkeytymistä sekä ympäristökriisien juurisyitä, luonnonvarojen ja maankäytön kestämätöntä käyttöä.
Säätiö rahoittaa varhaisen tutkijanuran tutkijoita, koska tavoitteena on saada Suomeen kasvava joukko tekijöitä, joita motivoi osallistuminen yhteiskunnallisen muutoksen tekemiseen omalla tutkimuksellaan.
Lisäksi säätiö rahoittaa niin kutsuttuja tutkimustiedon jalkautushankkeita, joissa tutkijoiden ja tiedon hyödyntäjien (kuten erilaisten organisaatioiden) yhteistyössä siirretään tutkittu tieto käyttöön. Väitöskirjahanke-hakemukset ovat vuosittain suurin hakemusjoukko, jonka määrä kasvaa tasaisesti.
On hienoa nähdä, miten uuttaa tutkijasukupolvea kasvaa eri tieteenaloilla etsimään ymmärrystä ja ratkaisuja ekologiseen kriisiin. Luonnontieteelliset hankkeet ovat olleet säätiömme haussa perinteisesti yliedustettuina ja olivat tänäkin vuonna suurin yksittäinen tieteenalajoukko. Monitieteisten hankkeiden suuri lukumäärä sekä muiden tieteenalojen hakemusten kirjo ilahduttavat, sillä luonnonsysteemien toiminnan ja muutosten ymmärtämisen rinnalle tarvitaan ymmärrystä ja ratkaisuehdotuksia ihmisten ja ihmisen luomien systeemien, kuten talouden, teknologioiden, yhteiskuntien ja organisaatioiden toiminnalle. Hakemukset myös muistuttavat siitä, miten kipeästi tarvitsemme eri tieteenalojen tutkijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua.
Hakemukset ovat siirtyneet asiantuntijoiden arvioitavaksi. Voit lukea arviointiprosessista täältä. Rahoitettavat hankkeet ovat tiedossa 17.11.
