Professori Lasse Peltonen kehittää vuorovaikutuksen menetelmiä, joilla päästään sopuun luonnonvarojen käytöstä. SOVIKO-hankkeessa Pohjois-Karjalan Koitajoella hän on oppinut, että osa jännitteistä on pinnan alla ja niiden avaaminen vaatii kärsivällisyyttä. Syvään juurtuneissa konflikteissa liian nopea ratkaisujen etsiminen voi vaikeuttaa yhteistyötä.
Tätä ratkaisen -sarjassa esittelemme säätiön apurahansaajia. Vuoden 2016 lopussa myönsimme yhteensä 800 000 euroa kolmelle kaksivuotiselle projektille, jotka ovat ajankohtaisia ja tuottavat skaalautuvia ratkaisuja ympäristönsuojeluun. Tällä kertaa esittelyvuorossa on Lasse Peltosen (Itä-Suomen yliopisto) hanke.
“Ympäristökonflikti syntyy, kun luonnonvaroihin kohdistuu ristiriitaisia intressejä. Paraikaa kiistellään siitä, pitääkö metsiä säästää vai hyödyntää tehokkaasti ja miten ilmastovaikutukset otetaan huomioon. Paikalliset jännitteet liittyvät esimerkiksi vesistöihin: yhdet kaipaavat vesivoimaa, toisilta valuu päästöjä ja kolmannet arvostavat retkeilyä tai kalastusta.
Valmistautuminen, kuten ristiriitojen ennakointi, on tärkeää ympäristökonfliktien ratkaisemisessa. Vastakkainasettelut voivat kärjistyä entisestään, jos osapuolet kutsutaan neuvotteluihin ennen kuin on selvitetty huolellisesti konfliktin taustat. Lisäksi kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa, eikä ketään saa loukata tai nolata.
Ihannetilanteessa konfliktin osalliset, kuten yritykset, julkishallinto, kansalaisyhteiskunnan järjestötoimijat ja paikalliset kansalaiset, saadaan yhdessä hahmottamaan konfliktin taustat ja kuuntelemaan toistensa kokemuksia tilanteesta. Vasta sen jälkeen voidaan ryhtyä neuvottelemaan ratkaisuista.
Konfliktien hallinta edellyttää osaamista useilta tieteenaloilta. Ihmis- ja yhteiskuntatieteilijät analysoivat menneitä konflikteja, jotta niistä voidaan ottaa opiksi. Myös ympäristön muutoksen historiaa on tärkeä ymmärtää. Historiallisen ymmärryksen lisäksi tarvitaan varsinkin neuvotteluteoreettista, sosiaalipsykologista ja oikeudellista asiantuntemusta.
Työskentelen säännöllisesti myös luonnontiedetaustaisten ihmisten kanssa. He turhautuvat välillä siihen, että faktat eivät riitä konfliktien ratkaisemiseen, koska pelissä on ristiriitaisia intressejä ja vellovia tunteita.
SOVIKO-hanke jatkuu ensi vuoden puolella, koska sairauslomani vei tutkimusaikaa vuosilta 2017–2018. Hankkeemme on toiminut tiiviissä yhteistyössä paikallisen ELY-keskuksen kanssa Koitajoella, UNESCOn MAB-ohjelmaan kuuluvalla Pohjois-Karjalan biosfäärialueella. SOVIKO on toiminut kansallisen Life IP Freshabit -hankkeen yhteistyökumppanina.
Tähän mennessä olen oppinut, että konflikteja selvitettäessä on varauduttava pinnan alta paljastuviin, piileviin jännitteisiin. Paikallinen päätöksenteon kulttuuri ja luonnonvarojen käytön historia vaikuttavat siihen, miten konflikteja pystytään käsittelemään. Erilaiset luonnonvarojen käyttömuodot voivat olla eriarvoisessa asemassa, eikä yhteisiä keskustelun areenoita välttämättä ole tarjolla. Jotkut osalliset ovat saattaneet puristaa nyrkkejä taskuissaan jo pitkään – esimerkiksi kalastajat, joiden saaliit ovat pienentyneet ja verkot likaantuneet maa- tai metsätalouden tai turvetuotannon vaikutuksesta.
Lisäksi olen havainnut, että liian suoraviivainen ratkaisukeskeisyys on monesti kehno tapa hallita konflikteja. Näin on varsinkin kärjistyneissä tilanteissa, jos jännitteitä ei ole sanallistettu riittävästi ja uusia voi vielä paljastua.
Konfliktitilainteissa tarvitaan avointa, turvallista vuoropuhelua sekä sitoutumista ongelmien käsittelyyn. Tämä pätee myös luonnonvarojen käytöstä vastaaviin organisaatioihin ja sektoreihin.
Ympäristökonfliktien tutkimuksen tehtävä on selvittää, millaiset yhteistyöaloitteet toimivat missäkin tilanteissa. Ensi vuonna pääsen kiteyttämään tuloksia, joita voidaan hyödyntää jännitteiden kartoittamisessa ja niiden rakentavassa käsittelyssä.
Laajat ympäristön muutokset kuten ilmastonmuutos synnyttävät kokonaan uusia ympäristökonflikteja ja kärjistävät jo olemassa olevia. Pienet ja paikalliset konfliktit täytyy nähdä saman suuren ilmiön seurauksina, jotta niihin voidaan vastata järjestelmällisesti sekä poliittisin päätöksin että ristiriitoja sovitellen. Niin ei saa käydä, että kustakin paikallisesta jännitteestä väännetään erikseen ilman isoa kuvaa.“
Lasse Peltosen kokeilu- ja kehittämishanke Sovittelu ja yhteishallinta ympäristöpäätöksenteossa (SOVIKO) on yksi kolmesta projektirahoitushaussa rahoitetuista hankkeista.
Kaikki vuoden 2017 apurahansaajat näet täältä.
