Sidosryhmät olivat mukana Vesiviisas kiertotalous -tutkimushankkeen alkumetreiltä loppusuoralle. Nesslingin erikoishaun voittajahankkeen vuorovaikutuksellinen työtapa keräsi runsaasti kiitosta ja selkeytti tutkimuksen tekemistä laajasta aiheesta.Lue Kohti vesiviisasta kiertotaloutta -hankkeen loppuraoportti kokonaisuudessaan täältä.
”Hankkeen vuorovaikutteinen toteutustapa ei ollut vain hakemuksen koriste, vaan sitä ajoi aito motivaatio”, sanoo hankkeen vastuullinen johtaja Jani Salminen Suomen ympäristökeskuksesta. Hänen lisäkseen hankkeen tutkijoina työskentelivät Sarianne Tikkanen ja Jari Koskiaho SYKEstä ja vuorovaikutusasiantuntija Tanja Suni Future Earth Suomesta.Tutkimusryhmä ryhtyi pohtimaan hankkeen sidosryhmiä ja vaikuttavuutta jo valmisteluvaiheessa. Sidosryhmiltä tullut palaute vaikutti tutkimuksen suuntaamiseen. ”Olemme kiitollisia, että vuorovaikutteiselle tutkimusotteelle annettiin hankkeessa aikaa ja arvostusta”, Salminen sanoo.Hankkeen tutkijat olivat aiemmin tehneet yhteistyötä ministeriöiden ja elinkeinoelämän kanssa, minkä vuoksi he pystyivät hyödyntämään sidosryhmien kartoittamisessa omia verkostojaan. Se helpotti tutkimuksen suunnittelua. Hankkeen etuna oli erityisen aktiivinen ohjausryhmä, joka koostui eri sidosryhmien edustajista.Hanke muodostui viidestä osakokonaisuudesta, joissa kartoitettiin veden käytön ja kuormituksen nykytilanne Suomessa, tunnistettiin veden, vesiekosysteemien ja kiertotalouden kytkennät, koottiin vesiviisaan kiertotalouden ratkaisuja ja pohdittiin ohjauskeinoja, joilla niiden valtavirtaistumista voitaisiin tukea. Tutkimusryhmä hyödynsi paikallisia esimerkkejä läpi hankkeen. Niistä yksi oli Etelä-Satakunnan Pyhäjärviseutu, jossa järjestetyn kaksipäiväisen seminaarin aiheena oli järven hyvän tilan ylläpitäminen ja kiertotalouden ratkaisut sen osana. Tilaisuuteen osallistui paikallisia toimijoita niin maatalouden, elintarviketeollisuuden kuin kalatalouden piiristä.
Keskustelua sidosryhmien kanssa
Vesiviisas kiertotalous -hanke eteni kiinteässä vuorovaikutuksessa päätöksentekijöiden, kiertotalouden ratkaisuja toteuttavien yritysten, viranomaisten, tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Kohdealueilla tehtiin yhteistyötä alueellisten organisaatioiden, Pyhäjärvi-instituutin ja Digipoliksen kanssa.Keskusteleva lähestymistapa auttoi tutkijoita laadukkaan ja vaikuttavan tiedon tuottamisessa.”Joskus vuorovaikutusta on vaikea yhdistää tieteellisen tiedon tuottamiseen. Vesiviisas-hankeessa helpotti se, että tutkimus suunniteltiin alusta lähtien toteutettavaksi sidosryhmien kanssa, jotta se olisi mahdollisimman vaikuttavaa”, Salminen sanoo.Toisaalta tiedon tuottaminen yhdessä sidosryhmien kanssa oli välillä haastavaa.”Vuorovaikutteisuus lisää tutkijan työtaakkaa. Kiertotalouteen liittyvä tutkimus on uutta, joten joidenkin asioiden selvittäminen vei jo valmiiksi enemmän aikaa kuin oli arvioitu”, Salminen sanoo. Esimerkiksi kesken tutkimuksen selvisi, että osassa olemassa olevia aineistoja oli merkittäviä aukkoja, jotka vaativat täydentämistä.
