Kevään 2023 haku PoDoCo-ohjelmaan on auki 1.3–15.4.2023. Keväällä 2019 ohjelmaan valittu Henna Fabritius vie ekologista tietoa akateemisen maailman ulkopuolelle ja kehittää Plehat Oy:ssa suunnittelijoille välineitä luonnonympäristön mallintamiseen.
Artikkeli on julkaistu alun perin 6.9.2019. Lue PoDoCo-ohjelmasta lisää täällä.
Ekologi Henna Fabritius osoittaa puunoksaa ja sen lehtiä. Ne huojuvat kesäillan lempeässä tuulessa. Aurinko paistaa oksiston läpi suoraan silmiin.
“Jokaisessa puussa on sadoittain lehtiä. Sekä puut että lehdet on nähtävä yksilöinä, jotka ovat riippuvaisia maisemassa tapahtuvista muutoksista”, Fabritius kertoo.
Erikoisen tilanteesta tekee se, että puu, lehdet ja tuuli ovat täysin digitaalisia. Fabritiuksen osoittama puu kasvaa Helsingin Uunisaarta esittävässä 3D-mallinnuksessa. Malliin astutaan sisään VR-laseilla. Ohjaimella voi säätää auringon asennon lisäksi saarella kasvavien puiden määrää.
Miten ekologian tohtori on päätynyt puhumaan digitaalisista puista?
Henna Fabritius väitteli ekologiasta Helsingin yliopistosta vuonna 2015. Väitöskirjassaan hän tutki metapopulaatiomalleja, eli elinympäristön muutoksen vaikutusta eliölajeihin. Tällä hetkellä hän tutkii kaupunkiluonnon tilallista suunnittelua. Fabritius luo malleja, jotka paljastavat, missä kaupunkiluontoa kannattaa säilyttää ja missä hoitaa.
Virtuaaliseen Uunisaareen Fabritius tutustui Plehat Oy:n toimistolla. Maisema-arkkitehtuuriin ja sen ohjelmistoihin erikoistunut Plehat on Fabritiuksen työpaikka seuraavat kaksi vuotta.
Visualisointityökalu saa kaupungit vihertämään
Plehatin toimitusjohtaja Lauri Lemmenlehti ja Fabritius kohtasivat yhteisen tutun kautta. Lemmenlehti oli kuullut tohtoreita yrityksiin työllistävästä PoDoCo-ohjelmasta ja sai Fabritiuksen innostumaan yrityksestään. Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden kaksivuotiseen yhteistyöhön, josta Nesslingin Säätiö rahoittaa ensimmäisen vuoden ja Plehat toisen.
Plehat kehittää 3D-visualisointityökaluja ympäristösuunnitteluun. Heidän työkalunsa ovat lainaa peliteollisuudesta.
“Ympäristösuunnittelu on jäänyt jälkeen digitaalisesta kehityksestä, koska luonnonympäristön mallintaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin rakennusten. Kasvillisuuden ja muiden maisemaelementtien välille on rakennettava riippuvuussuhteita, joita ei ole aikaisemmin kuvattu simulaatioilla”, Lemmenlehti sanoo.
Plehatilla Fabritiuksen tehtävänä on taata, että Uunisaaren puut ja muut samankaltaiset mallinnukset pohjautuvat tutkittuun tietoon. Fabritius uskoo, että tutkimukseen pohjautuvilla visualisoinneilla tuetaan kaupunkisuunnittelua, joka ottaa paremmin huomioon luonnon monimuotoisuuden.
“Haluan olla mukana luomassa välineitä, jotka tuovat näkyviin viherryttämisen hyödyt. Kaupungeissa on paljon kuollutta pintaa, joihin voisi luoda enemmän kasvualustoja eri eliölajeille.”
Tohtoreiden ongelmanratkaisukyky on eduksi yrityksissä
Ennen uraansa tutkijana Fabritius työskenteli puhelinteknologian tuotekehityksen parissa. Ajatus yritysmaailmaan hyppäämisestä ei tuntunut vieraalta. Jo tutkijakouluun hakiessaan Fabritius tiesi haluavansa tehdä soveltavaa tutkimusta.
“Tohtorikoulutuksen tärkein oppi on ajattelutapa. Olemme taitavia kyseenalaistamaan totuttuja käsityksiä ja selvittämään monimutkaisia onglemavyyhtejä. Yrityksissä tehdään yhä monimutkaisempia tuotteita, joiden kehityksessä ajattelutavastamme on hyötyä.”
Fabritius rohkaisee tutkijakollegoitaan astumaan akateemisen maailman ulkopuolelle.
“Yritysmaailmaan kannattaa tutustua etenkin silloin, jos tutkijaa kiinnostaa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen.”
PoDoCo-ohjelman apurahat ovat haettavina vuosittain kaksi kertaa: keväisin ja syksyisin. Nesslingin säätiö tukee vuosittain kahden ympäristöhaasteita tutkimuksellaan ratkaisevan tohtorin työllistymisen yritykseen.
Lue myös vuonna 2016 PoDoCo-ohjelmaan valitun Claudio Carlettin tarina.
