Säätiön viestinnän asiantuntija haaveilee luontosuhteen uudelleenmäärittelystä – ja delfiineistä.
Johanna Osváth aloitti Nesslingin säätiössä viestinnän asiantuntijana vuonna 2021. Osváth vastaa Nesslingillä viestinnän suunnittelusta ja koordinoinnista.
”Ensivaikutelma Nesslingin säätiöstä työpaikkana on ollut valtavan lämmin ja vastaanottavainen. Minulle on tehty kaikki mahdollisimman helpoksi”, Osváth kertoo.
Viestinnän rooli osana Nesslingin säätiön toimintaa on kasvanut ja tulee kasvamaan entisestään Tiina ja Antti Herlinin säätiön kanssa yhteistyössä tehtävän Puistokatu 4 -hankkeen myötä. Tämän vuoksi myös viestintäosaajan palkkaaminen muodostui aiheelliseksi.
”Mielestäni ekologisen kriisin torjuminen alkaa kollektiivisesta luontosuhteen uudelleenmäärittelystä.”
Osváth on työskennellyt monenlaisissa viestinnän alan tehtävissä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Nesslingille hän pomppaa Opetushallitukselta, jossa hän työskenteli lukutaitoa edistävässä Lukuliikkeessä. Hän toimii myös vapaana kirjoittajana ja kirjallisuuskriitikkona.
Hän on kirjoittanut paljon ekologisesta kriisistä ja tutki vuoden 2020 pro gradussaan, millaisiin tarinallisiin kehyksiin ilmastonmuutosta sovitellaan suomalaismedioissa.
”Olen täpinöissäni saadessani edustaa ja ajaa Nesslingin säätiöllä itselleni tärkeitä ekologisia arvoja. Mielestäni ekologisen kriisin torjuminen alkaa kollektiivisesta luontosuhteen uudelleenmäärittelystä. Siinä tärkeässä osassa on tutkitun tiedon esiin tuominen ymmärrettävällä tavalla, minkä koen uuden työni ydinasiaksi. On ollut kiinnostavaa huomata, että säätiön säännöissä jo vuodelta 1978 mainitaan yhdeksi tehtäväksemme yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen luonnontieteelliselle tutkimukselle suosiolliseksi”, Osváth sanoo.
Erityisen lähellä Johannan sydäntä ovat eläinten oikeudet. Yksi hänen suurimmista haaveistaan on joku päivä kohdata villi delfiini sen luonnollisessa elinympäristössä.
Tutkimus- ja työskentelyapurahojen myöntämisen lisäksi Nesslingin säätiö välittää tutkittua tietoa ja tukee apurahansaajiaan myös omasta työstä ja tutkimuksesta viestimisessä. Säätiö on edellyttänyt apurahanhakijoiltaan vuodesta 2015 viestintä- ja vuorovaikutussuunnitelman laatimista osana apurahahakemusta. Tutkimuksen vaikutusmahdollisuudet ja kosketuspinta yhteiskuntaan kasvavat, kun siitä viestitään aktiivisesti ulospäin ja ollaan vuorovaikutuksessa erilaisten tiedon käyttäjäryhmien kanssa.
”Säätiön tavoitteena on motivoida rahoittamiaan tutkijoita olemaan yhteiskunnassa aktiivisia toimijoita. Ekologisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen tarvitsee tutkitun tiedon tuomaa ymmärrystä ja ratkaisuja. Tässä yksittäisten tutkijoiden viestintä- ja vuorovaikutustaidolla on merkittävä rooli”, kommentoi tutkimusjohtaja Minttu Jaakkola.
