Bioenergian lisääntyvä käyttö voi kasvattaa myös metsistä saatavan hakkuutähteen korjaamista. Minkälaisia vaikutuksia nykyisellä korjuutavalla ja varastoinnilla on metsämaahan ja ympäristöön? Tiina Törmänen selvittää tätä väitöskirjatyössään.
”Suomen metsät ovat täynnä vihreää kultaa”.
Vertaus on oikein osuva: metsätalous on tärkeä tulonlähde suomalaiselle yhteiskunnalle ja metsillä on meille erityinen merkitys sen tarjoamien palvelujen vuoksi. Maaperä metsäpuiden alla toimii kasvualustana vihreälle kullallemme, mutta ottaa osaa myös johonkin suurempaan, kuten ilmastonmuutokseen ja ravinteiden kiertoon.
Metsämaan hajotustoiminta voi kiihtyä hakkuutähdekasojen alla, joita jää metsänpohjalle nykyisen korjuutekniikan seurauksena. Hajotustoiminnan kiihtymisellä on vaikutuksia mm. tärkeän ravinteen, typen, kiertoon. Siksi on tärkeää saada lisää tietoa hakkuutähteen korjuun vaikutuksista metsämaan ominaisuuksiin ja prosesseihin.
Avohakkuuaukea, jossa on näkyvissä erikokoisia hakkuutähdekasoja. Kuva: Tiina Törmänen.
HAKKUUTÄHTEEN KORJAAMISEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA LISÄÄ TUTKIMUSTIETOA
Tulevaisuudessa hakkuutähteen korjuulle voi olla entistä enemmän kysyntää. Aikaisemmin hakkuutähde eli puiden oksat, lehvästöt ja pienrungot on jätetty metsänpohjalle hakkuun päätyttyä. Nykyään hakkuutähdettä kerätään ja haketetaan yhä enemmän metsähakkeen raaka-aineeksi. Metsähaketta on käytetty kasvavissa määrin korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta viime vuosina käyttö on tasaantunut. Metsähakkeelle kehitellään kuitenkin uusia käyttötarkoituksia esimerkiksi muovin korvaajana.
Nykyinen korjuutapa voi vilkastuttaa metsämaan ravinteiden kiertoa. Hakkuutähteet jätetään metsän pohjalle erikokoisiksi kasoiksi, ja osalla metsänpohjasta ei ole ollenkaan hakkuutähteitä. Jotta voimme varmistaa metsähakkeen raaka-aineen kestävän korjaamisen, tarvitsemme lisää tietoa hakkuutähteen korjuun maa- ja ympäristövaikutuksista.
Aiemmassa tutkimuksessani olen selvittänyt, miten avohakkuulle jätetyt, eri puulajeista koostuvat hakkuutähdekasat muuttavat metsämaata ja erityisesti typen kierron prosesseja. Maan orgaaninen aines sisältää typpeä, joka on metsän kasvulle välttämätön ravinne. Luonnontilaisessa metsämaassa typpi on tiukasti sidottuna, eikä sitä juurikaan pääse häviämään muualle ympäristöön. Avohakkuu voi itsessään kiihdyttää useita metsämaan prosesseja, kuten nitrifikaatiota. Silloin typpi muuttuu helpommin liikkuvaan muotoon ja voi lopulta huuhtoutua pois puiden ulottuvista.
Näkymä metsänreunasta, jossa tutkitaan hakkuutähteen varastoinnin vaikutuksia metsämaan ominaisuuksiin ja prosesseihin. Kuva: Tiina Törmänen.
HAKKUUTÄHTEEN VARASTOINTI – UHKANA TYPEN MENETTÄMINEN TAIVAAN TUULIIN
Paraikaa meneillään olevassa tutkimuksessa selvitän, millaisia vaikutuksia hakkuutähteen varastoinnilla on alla olevan maaperän typen kiertoon. Paneudun erityisesti typen häviöitä edesauttaviin prosesseihin.
Tutkimuskohteena ovat siis teiden varsilla näkyvät valtavat hakkuutähdekasat. Näiden varastokasojen alla maaperän pienet mikrobit voivat saada aikaan suuria tekoja tehostamalla maan orgaanisen aineen hajotusta. Ison varastokasan ajatellaan tarjoavan mukavat oltavat maaperän mikrobeille: varastokasasta huuhtoutuu maahan hiiliyhdisteitä ja ravinteita, minkä lisäksi varastokasa säilyttää maan kosteuden ja lämpötilan mikrobitoiminnalle sopivana. Oletamme, että varastokasat vilkastuttavat maaperän typen kiertoa liikaakin, ja tällä voi olla ympäristön kannalta myös kielteisiä vaikutuksia.
Nitrifikaatio eli nitraattitypen muodostus ammoniumtypestä on avainasemassa, sillä nitraatti huuhtoutuu helposti maasta. Vesistöihin huuhtoutuessaan nitraatti rehevöittää vesiämme. Lisäksi nitrifikaatio edesauttaa typen kaasumaisia päästöjä eli dityppioksidin, voimakkaan kasvihuonekaasun, muodostusta. Näihin paneudun tutkimuksessani, sillä ilmakehään joutuessaan kaasumainen typpi taas lämmittää ilmastoamme.
Varastokasojen vaikutuksia koskeva tutkimus on tehty yhteistyössä metsäalan käytännön toimijoiden kanssa. Kuva: Tiina Törmänen.
YHTEISTYÖ KÄYTÄNNÖN TOIMIJOIDEN KANSSA ON TUTKIJAN LOTTOVOITTO
Varastokasojen vaikutuksia koskeva tutkimus on tehty yhteistyössä Stora Enson kanssa, joten työn tuloksissa tulee näkymään myös käytännön toimenpiteiden vaikutus ja vaihtelu. Tällainen yhteistyö on erityisen arvokasta, koska tutkimukseni yhtenä pyrkimyksenä on lisätä tutkimustyön vaikuttavuutta käytännön toimijoiden keskuudessa. Mikä parasta, käytännön toimijoiden vankka kokemus on lisännyt tietämystäni heidän toiminnastaan/työstään ja siitä, minkälaiselle tutkimustiedolle on tällä hetkellä kysyntää.
Kirjoittaja Tiina Törmänen työskentelee ulkopuolisena tutkijana Luonnonvarakeskuksessa, ja hänen tutkimustaan ”Bioenergiaa metsästä – maa- ja ympäristövaikutusten minimointikeinot” rahoittaa Nesslingin Säätiö. Twitter: @tiina_tormanen
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.
