Kalakantojen heikko tila on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua. Erityisesti vapaa-ajankalastajat ovat aktiivisesti nostaneet yleiseen keskusteluun kalastukseen ja kalakantojen hoitoon liittyviä ongelmia. Eikä syyttä, sillä erityisesti vaelluskalakannat ovat erittäin huonossa jamassa.
Suurimpia syitä vaelluskalakantojen heikkouteen ovat vaellusreittien patoaminen, lisääntymis- ja poikasalueiden tuhoutuminen jokien uittoperkuissa sekä korkea kalastuskuolleisuus syönnös- ja lisääntymisalueilla.
Keskusteluun on noussut myös valikoivan kalastuksen vaikutukset kalakantoihin. Useat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi liian pieniin yksilöihin kohdistuva kalastus voi aiheuttaa voimakasta suuntaavaa valintapainetta, joka johtaa kalakannan koko- tai ikärakenteen vääristymiseen. Muun muassa Saaristomeren kuhien on osoitettu sukukypsyvän nuorempina pitkään jatkuneen valikoivan kalastuksen seurauksena. Tämä saattaa johtaa heikompaan saalistuottoon, mikä on suuria saaliita halajavien kalastajien kannalta ikävää.
Lohdutusta synkkyyteen tuo kuitenkin tieto, että oikeilla kalastuksen säätely- ja rajoittamistoimilla kalastuksen aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä tai ainakin vähentää merkittävästi.
Kestävän kalastuksen järjestämiseksi tarvitaan kuitenkin vankkaa tietämystä kyseisen lajin ominaispiirteistä, ekologiasta ja mahdollisista alueellisista eroista. Vaelluskalojen tapauksessa kalastuksen säätelyä mutkistaa lisäksi se, että samalla alueella voi elää rinnakkain keskenään lisääntyviä vaeltavia ja vaeltamattomia yksiöitä.
Siksi päätösten tueksi tarvitaan tietoa eri elinkiertostrategioiden esiintyvyydestä, elinkiertostrategioiden valintaan vaikuttavista ulkoisista tekijöistä sekä siitä missä määrin perimä ohjaa vaelluskäyttäytymistä.
Omassa tutkimusprojektissani selvitän yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa Tenojoen taimenten vaelluskäyttäytymistä, ja sitä, miten erilaiset elinkiertostrategiat voitaisiin ottaa paremmin huomioon taimenen kestävän kalastuksen järjestämiseksi.
Vaikka Teno tunnetaan pääasiassa lohistaan, siellä elää myös yksi harvoista elinvoimaisista vaeltavista taimenkannoistamme. Alueella esiintyvien taimenmuotojen kirjo on kuitenkin laaja, mikä asettaa omat haasteensa kalastuksen ohjaamiselle. Osa taimenista lähtee muutamia vuosia kestävän jokipoikasvaiheen jälkeen syönnösvaellukselle kohti jokisuiston ravintorikkaita vesiä. Osa kaloista taas siirtyy sivujoista pääuomaan tai välijärviin syönnökselle, palaten sivujokiin lisääntymään. Vaeltavien muotojen lisäksi alueella tavataan myös paikallisia taimenia, jotka viettävät koko elämänsä samoilla alueilla. Paikallisten taimenten kasvu on tyypillisesti vaeltavia muotoja hitaampaa niukempien ravintoresurssien vuoksi mutta pienestä koostaan huolimatta ne voivat muodostaa tärkeän osan koko joen lisääntyvästä taimenkannasta ja sen perinnöllisestä monimuotoisuudesta.
Tutkimuksessa selvitämme, mitkä tekijät vaikuttavat eri elinkiertostrategioiden valintaan, ja millä tavalla kalastus kohdistuu eri elinkiertostrategian valinneisiin kaloihin. Tulosten perusteella arvioimme eri osakantoihin kohdistuvaa kalastuskuolleisuutta ja suojelutoimien tarvetta.
Esimerkiksi jos latvavesistöistä merivaellukselle lähtevät taimenet ovat pääosin naaraita, niihin kohdistuu suuri kalastuspaine kymmeniä kilometrejä pitkän edestakaisen jokivaelluksen aikana. Tämä voi johtaa pitkällä aikavälillä latvavesien taimenkantojen vaelluskäyttäytymisen muutokseen, ja suosia vaeltamattoman strategian valinneita taimenia.
Tämän kaltaisiin ilmiöihin voidaan kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi ohjaamalla kalastusta halutun kaltaisiin yksilöihin sekä rajoittamalla kalastusta kriittisillä alueilla.
Timo Ruokonen
timo.j.ruokonen(at)jyu.fi
Kirjoittaja toimii post doc-tutkijana Jyväskylän yliopistossa Nesslingin Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa ”Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tenojoessa- näkökulmia kestävän kalastuksen järjestämiseksi”
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.
