Neljävuotisessa hyljetutkijan pestissä on koeteltu aika-ajoin sekä maastokelpoisuutta että istumalihaksia. Lähetin Itämeren hylkeiden liikkumista käsittelevän väitöskirjani juuri esitarkastukseen, ja nyt on hyvä istahtaa pohtimaan kokemuksia tästä rupeamasta.
Väitöskirjani etsii liikkumistiedon kautta ratkaisuja hylkeiden ja kalastuksen rinnakkaiselon mahdollistamiseen. Hylkeet aiheuttavat vahinkoja rannikkokalastukselle ja kalankasvatukselle. Toisaalta monenlainen ihmistoiminta kuten metsästys, sivusaaliskuolleisuus kalanpyydyksiin, ympäristön saastuminen ja ilmaston lämpeneminen vaikuttavat hyljekantoihin. Tämän vuoksi tarvitaan tietoa sekä hyljevahinkojen lieventämisen että kestävän hyljekantojen hoidon tueksi.
Aloittaessani väitöskirjatyön hallien eli harmaahylkeiden satelliittiseuranta-aineisto oli jo kerätty, mutta norppien pyydystäminen seurantaa varten oli jokasyksyinen urakka. Pyydystimme norppia kelluvilla hyljeverkoilla hyödyntäen Simon seudun hylkeenpyytäjien vanhaa tietotaitoa. Sääolosuhteiden ja muiden tuntemattomienkin tekijöiden johdosta pyyntitulos vaihteli vuodesta toiseen; milloin oli liian tyyntä tai tuulista, milloin taas liian lauhaa tai kylmää. Viikkoja kestäneiden pyyntiyritysten aikana tutustuimme paikallisiin kalastajiin ja Perämeren alueen herkkuihin, kuten hiillostettuun nahkiaiseen sekä kylmäsavustettuun hallinlihaan. Kerran maistelimme hapansilakoitakin, mutta tuo herkku jäi kyllä yhden suupalan jälkeen syömättä. Pyyntiyrityksemme tuottivat tulosta ja seurantaan saatiin kaikkinensa kolmekymmentä norppaa.
Hylkeille kiinnitetyt lähettimet välittivät kerätyn tiedon suoraan tietokoneelle ja tutkijan tehtäväksi jäi niiden analysoiminen. Neljän vuoden projektista suuri osa kuluikin kirjallisuuteen ja menetelmiin tutustumiseen, tulosten koostamiseen sekä artikkelien kirjoittamiseen. Tulokset yllättivät monessa suhteessa ja olivat lähes päinvastaisia aiempiin käsityksiin verrattuna. Siinä missä halli on tunnettu runsaasta liikkumisestaan, norppaa on pidetty hyvinkin paikallaan viihtyvänä. Tulosten perusteella hallit kuitenkin olivat melko paikallisia avoveden aikaan, mutta norpat puolestaan liikkuivat laajoilla alueilla. Havaituilla lajien välisillä eroilla on vaikutusta sekä hylje-kalastuskonfliktin lieventämisen että kannanhoidon suunnitteluun. Tulosten valossa esimerkiksi yksilöiden poistopyynti rysien läheisyydestä hyljevahinkojen pienentämiseksi vaikuttaa tehokkaammalta keinolta hallin kuin norpan osalta.
Ihmisillä ja hylkeillä on Itämerellä pitkä yhteinen historia, sillä jo jääkauden jälkeiset ensimmäiset asukkaat asuttivat rannikkoalueita, joissa kalastus ja hylkeenmetsästys tarjosivat toimeentuloa. Keinot hylje-kalastuskonfliktin lieventämiseksi eivät ole tärkeitä vain rannikkokalastajien toimeentulon kannalta, vaan myös siksi, että hylkeet nähdään voimakkaammin osana Itämeren luontoa ja ennemminkin arvokkaana resurssina kuin haittaeläimenä.
Väitöskirjan tekeminen oli opettavaista ja mukavaa, mutta on myöskin hyvä päästä nyt hetkeksi huokaisemaan kesälomalle ja marjametsään. Sen jälkeen voikin sitten suunnata ajatuksia marraskuussa koittavaan väitöstilaisuuteen ja samalla alkaa jo haistella uusia tuulia.
Sari Oksanen
sari.oksanen (at) uef.fi
Kirjoittaja työskentelee väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja tutkimusta ”Itämeren hallin ja norpan liikkuminenja elinympäristönkäyttö suhteessa rannikkokalastukseen- Ongelmahylkeet: onko niitä? rahoittaa Nesslingin Säätiö.
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.
