Nesslingin säätiön hallitus on saanut tänä vuonna kaksi uutta jäsentä, Kati Ihamäen ja Teppo Säkkisen, jotka molemmat tuovat hallituksen kokoonpanoon vahvaa elinkeinoelämän näkökulmaa. Tässä artikkelissa esittäytyy Kati Ihamäki, jonka työuran punaisena lankana on aina ollut yritysvastuu.
Kati Ihamäki, kuka olet ja mistä tulet?
Olen Fiskars Groupin yritysvastuu- ja sidosryhmäsuhdejohtaja ja alun perin Helsingistä kotoisin. Elämäni on vahvasti kahden maailman välillä: kaupungin arjessa ja luonnon keskellä Tampereen seudulla sijaitsevalla mökilläni, jossa vietän aikaa aina kun voin.
Olen työskennellyt aiemmin muun muassa Finnairilla ja OP-ryhmässä, ja lisäksi olen ollut mukana monien järjestöjen ja säätiöiden hallituksissa, kuten Lasten ja nuorten säätiössä ja Plan Finlandissa. Tällä hetkellä toimin myös Suomalaisen työn hallituksen puheenjohtajana edistämässä suomalaista työtä ja osaamista.
Yritysvastuu on kulkenut mukanani läpi koko urani kauppatieteistä ympäristöjohtamisen ja kansantalouden opintoihin ja käytännön vastuullisuustyöhön.
Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan vastuullisuudesta?
Se tapahtui Nicaraguassa, jossa vietin aikaa 1990-luvun lopulla ja näin omin silmin, mitä köyhyys ja eriarvoisuus voivat aiheuttaa ihmisille ja ympäristölle. Se herätti valtavan halun vaikuttaa – ei vain yritysmaailmassa, vaan laajemmin yhteiskunnassa. Siitä alkoi opintopolku, joka johti muun muassa ympäristötieteisiin, limnologiaan ja kehitysyhteistyöprojektien edistämiseen. Ymmärsin, että tarvitaan monipuolista osaamista, jotta maailmaa voi tarkastella useasta näkökulmasta.
Miten oma taustasi linkittyy Nesslingin säätiölle tärkeisiin teemoihin?
Kestävyysmurroksen kannalta pidän yhtä lailla tärkeänä sekä ekologista että sosiaalista kestävyyttä. On kuitenkin sanottava suoraan, että ilman ekologista pohjaa meillä ei ole mitään muutakaan kestävyyttä. Erityisesti minua huolestuttaa luontokato, jonka näkee jo ihan konkreettisesti, kun seuraa samaa maisemaa vuosien varrella vaikka omalta mökkilaituriltaan.
Fiskars Groupilla olemme nostaneet kiertotalouden keskeisimmäksi mittariksi ja tavoitteeksi kestävyyden saralla. Juuri kiertotalouden kautta voimme vaikuttaa laajasti: resurssien käyttöön, biodiversiteettiin, maaperään ja vesistöihin. Monille yrityksille luontokato voi tuntua etäiseltä, mutta kun sen kytkee konkreettisesti raaka-aineiden saatavuuteen ja tuotantotapoihin, yhteys aukeaa.
Miten näet yritysten roolin kestävyysmurroksessa?
Murrosta ei voida saavuttaa vain valtiollisten tai kolmannen sektorin toimijoiden voimin, vaan yrityksillä on siinä valtava rooli. Yrityksillä on oltava paikka pöydässä, mutta ne tarvitsevat myös syvällistä ja tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Siksi säätiöillä, kuten Nesslingin säätiöllä, on tärkeä rooli sillanrakentajina tieteen ja elinkeinoelämän välillä.
Toivoisin, että yrityksissä käytettäisiin enemmän tutkittua tietoa, eikä vain konsulttien tekemiä raportteja. Samalla tutkijoiden olisi hyvä rohkaistua lähestymään yrityksiä ja kertomaan, miten heidän työnsä voisi hyödyttää myös liike-elämää ja tuoda lisää ymmärrystä päätöksentekoon. Meidän on murrettava siiloja ja löydettävä yhteinen kieli – vain siten kestävyysmurros voi toteutua.
Entä säätiöiden ja erityisesti Nesslingin säätiön rooli?
Säätiöiden rooli tutkimuksen mahdollistajana on korvaamaton, varsinkin kun julkinen tutkimusrahoitus on tiukilla. Nesslingin säätiön erityinen vahvuus on siinä, että se ei ainoastaan rahoita, vaan myös nostaa esiin tutkijoiden ääntä ja työn vaikuttavuutta. Se on juuri sitä, mitä nyt tarvitaan.
Lisäksi säätiön tehtävänä on myös olla keskustelija yhteiskunnassa. Tiede ja tutkittu tieto tarvitsevat puolustajia, mutta myös soveltajia ja tulkkeja.
Miten näet nykyisen hallituksen kokoonpanon ja oman roolisi siinä?
Koen, että tuon hallitukseen yritysmaailman näkökulmaa, joka täydentää muiden osaamista hyvin. En näe itseäni pelkästään ”antajana”, vaan olen hallitustyöskentelyssä myös “saajana” – haluan oppia paljon muilta hallituksen jäseniltä, tutkijoilta ja koko Nesslingin säätiön yhteisöltä. Uskon, että monipuolinen kokoonpano, jossa on eri elämänalueilta tulevia asiantuntijoita, tarjoaa parhaan mahdollisen tuen säätiön työlle.
Minkä viestin haluaisit antaa tutkijoille, jotka pohtivat rahoituksen hakemista Nesslingin säätiöltä?
Ehdottomasti kannattaa hakea. Kun uskot omaan tutkimukseesi ja sen merkitykseen, voit vakuuttaa myös muut. Hyvä hakemus on jo itsessään pieni voitto sille asialle, jota tutkit. Ja nyt, kun muut rahoituskanavat monesti kiristyvät, säätiörahoitus on entistä arvokkaampaa – sekä konkreettisesti että symbolisesti.
Mikä on yksi konkreettinen teko, jonka jokainen meistä voi tehdä kohti kestävämpää tulevaisuutta?
Kuluta vähemmän ja viisaammin. Mieti, mitä todella tarvitset. Korjaa, huolla ja käytä pitkään. Meillä on mökillä sinivalkoiset räsymatot lattialla, ja muistan, kun kerran äitini kysyi, että ”tiedätkö mistä tuo sininen on”? Se on hänen kätilöopistonaikaisesta mekostaan 1960-luvun alusta.
Henkilökuvat: Annukka Pakarinen / Kuva matosta: Kati Ihamäki
