Paula Eriksson kertoo, että on aktiivisesti vältellyt juristin uraa, mutta nyt hän on päätynyt jatkamaan kahden juristin työtä Nesslingin säätiön hallintopäällikkönä. Sählykentällä Paula saa halutessaan otettua pallon keneltä vain.
Kuka on hallintopäällikkö Paula Eriksson?
Työssäni olen eräänlainen valvoja. Tehtäväkenttäni on moninainen, mutta lähes kaikkia tehtäviäni yhdistää yksi asia. Vastuullani on katsoa, että asiat tehdään täsmällisesti, säädösten mukaisesti ja oikeaan aikaan.
Nesslingin säätiössä hallinnosta on vastannut sen alkuajoista lähtien asiamies, jonka tehtävänimike vaihdettiin hallintojohtajaksi muutamia vuosia sitten. Kaksi edeltäjääni toimivat siis hieman eri nimikkeillä ja olivat koulutukseltaan juristeja. Siirryimme vuonna 2022 yhden johtajan malliin, ja aloitin hallintopäällikkönä tiede- ja toiminnanjohtajan rinnalla. Sitä ennen työskentelin säätiössä nimikkeillä toimistopäällikkö ja hallintosihteeri. Äitini on juristi ja lapsi usein haluaa vältellä vanhempiensa ammattia. Siispä olen aktiivisesti aina välttänyt päätymistä juristin uralle, mutta niin vain jatkan edeltäjieni – kahden juristin – työtä.
Hauskaa on, että vältellessäni niin kovasti äitini jalanjälkiä, päädyin huomaamattani seuraamaan isäni jalanjälkiä. Olen siis koulutukseltani kauppatieteilijä. Saan myös kutsua itseäni ekonomiksi, minulla on siitä sellainen todistus kaapin perällä. En kuitenkaan tunnista itseäni kauppatieteilijän stereotyyppisestä muotista, joka oli valloilla ainakin silloin kun aloitin opintoni. Kun tulin Nesslingin säätiöön töihin vuonna 2017, olin jo jonkin aikaa etsinyt uutta, merkityksellisempää työtä. Halusin työskennellä suuremman tarkoituksen eteen.
Miten hallintopäällikkö voi rakentaa ekologisesti kestävää tulevaisuutta?
Tämä on varmasti monelle muullekin peruskauraa, mutta tulostan kaksipuolisia tulosteita – jos tulostan. Ensisijaisesti vältän turhaa paperin käyttöä. Yritän myös pitää sähköiset arkistomme järjestyksessä ja poistaa kertyvät turhat tiedostot. Datallakin on nimittäin iso hiilijalanjälki!
Lisäksi lonkeroni ulottuvat säätiön toiminnassa kaikkialle, eikä säätiö pyörisi samalla tavalla ilman työpanostani. Työtäni on myös valvoa päivittäistä rahaliikennettämme, jotta varamme tulisivat käytettyä parhaalla mahdollisella tavalla tarkoituksemme hyväksi – ekologisen tulevaisuuden rakentamiseen.
Toimistomme sijaitsee nykyään Puistokatu 4:ssä, jonka tarkoituksena on normalisoida hyvää elämää planeetan rajoissa. Henkilökohtaisesti ajattelen, että minulle hyvä elämä planeetan rajoissa merkitsee kiireettömyyttä. Tunnistan tämän etuoikeudeksi siinä mielessä, että monella ei ole mahdollista järjestää elämänsä kiireitä uusiksi. Kiireettömyys esimerkiksi mahdollistaa hitaan matkustamisen – on mahdollisuus harkita, kulkeeko julkisilla auton sijaan, jolloin itse matka on elämys eikä vaan pakollinen etappi ennen elämystä. Ajattelen, että tätä kautta on mahdollista rakentaa enemmän omien arvojensa mukaista elämää.
Olet aloittanut Nesslingin säätiössä vuonna 2017, mikä tekee sinusta säätiön pitkäikäisimmän työntekijän. Mikä kaikki on tuona aikana muuttunut?
Huh, melkein kaikki. Jos käännän niin päin, että mikä on pysynyt samana vuodesta 2017, niin työeläkeyhtiömme ja työterveytemme tarjoaja. Esimerkiksi kun tulin säätiöön, taloushallintoamme ei ollut vielä sähköistetty, se tehtiin vuonna 2018. Sen jälkeen ympärilläni ovat vaihtuneet työkaverit, toimistomme sijainti ja moni asia toiminnassamme. Moni muutoksista kulminoituu muuttoomme tieteen ja toivon talo Puistokatu 4:än. Muutaman hengen toimiston sijaan olemme nyt osa isoa yhteisöä.
Mikä sinusta piti tulla isona ja toteutuiko se?
Lapsena lempisarjani oli aatelissuvun vaiheista kertova historiallinen draamasarja Hovimäki ja halusin siksi kartanonomistajaksi. Olen tavallaan päässyt aika lähelle nyt, kun Nesslingin säätiön toimitilat ovat alun perin 1800-luvun lopulla rakennetussa kauniissa talossa. Kartanonomistajuutta saan myös larpata kotona muutettuani muutama vuosi sitten asumaan alun perin 30-luvulla rakennettuun omakotitaloon. Parasta on oma piha, jonka puutarhan istutukset ovat talon ikäiset ja omenapuut tuotteliaat.
Kotipihallamme on kahdeksan omenapuuta. Piha on aika puistomainen ja sillä kasvaa pääosin taloa iäkkäämpiä puita. Pihan kruununjalokivi on ikivanha kuusi, jonka alaoksat muodostavat kuusimajan ja joka koossaan vetää vertoja Turun tuomiokirkon vuosittaiselle joulukuuselle. Lempinäkyni on terassimme alla kasvavat valtavat alppiruusut. Samassa kohdassa on myös kalliota ja siinä kasvaa erilaisia luonnonkasveja.
Mitä muuta teet vapaa-aikanasi kuin hoidat tiluksiasi?
Pelaan sählyä! Siihen, että pidän juuri sählystä, ei ole muuta syytä kuin että olen siinä aika hyvä. Korona ja raskausaikani tekivät harrastukseeni pakollisen tauon, mutta nyt olen taas palannut harrastelijajoukkueeseen. Emme käy peleissä, treenaamme ainoastaan keskenämme. Kuntoni laski huomattavasti tauon aikana, samoin säännöllisen harjoittelun tuoma tarkkuus, mutta palatessani kentille sain huomata, että olin saanut näitä paikkaamaan “äitirefleksit”. Olen nyt supernopea ja saan pallon halutessani pois keneltä tahansa.
”Minulle hyvä elämä planeetan rajoissa merkitsee kiireettömyyttä.”
Mikä on parasta Nesslingin säätiössä työskentelyssä?
Tiimissämme on todella turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. On tärkeää, että tunteille annetaan tilaa myös töissä. Meillä ymmärretään pehmeiden arvojen päälle, ja että ihminen on muutakin kuin kone, ja työntekijöillä on myös muuta elämää työn ohella. Sillä päästään tosi pitkälle.
Pitkäaikainen edeltäjäni Jarmo Hirvonen jätti isot saappaat täytettäväksi, mutta haluan kiittää häntä luottamuksesta ja siitä, että hän ajoi pitkään sitä, että minusta tulisi hänen seuraajansa. Hän uskoi minuun ja kykyihini ennen minua. Olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi, vaan matkan varrella voi opetella.
