”Vain sorsa lentää pohjoiseen”, lauloi Junnu Vainio aikoinaan. Pohjolan ankarissa oloissa lisääntyvistä sorsista kertovassa laulussa on vinha perä, sillä juuri sorsat suosivat pohjoisen vesiä pesimäympäristöinään. Nyt monet sorsalajit kuitenkin taantuvat, ja ongelmien epäillään piilevän nimenomaan lisääntymisalueilla, kirjoittaa Sari Holopainen.
Nesslingin Säätiö järjestää 21.–22.3.2017 Water at Risk -symposion, jossa etsitään ratkaisuja maailman vesikriisiin. Symposion kunniaksi julkaisemme säätiön apurahansaajien vesiaiheisia kirjoituksia.
Suomessa vesilintujen pesintää seurataan vuosittain. Tänne saapuvat parit ja niiden tuottamat poikueet lasketaan Luonnonvarakeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon organisoimissa vesilintuseurannoissa. Seurannat kertovat luotettavasti kuinka hyvin vesilinnut lisääntyvät ja paljastavat samalla mahdolliset kantojen pitkäaikaiset muutokset. Nyt nämä vesilintuseurannat osoittavat monien lajien pari- sekä poikuemäärien laskevan. Varsinkin rehevien vesien lajit näyttäisivät olevan ongelmissa. Taantumisen seurauksena vuoden 2015 uhanalaisuusarviossa peräti puolet Suomen sorsista luokiteltiinkin uhanalaisiksi.
Rehevien vesien sorsalajit ovat taantuneet erityisen voimakkaasti. Punasotka luokiteltiin uhanalaiseksi vuoden 2015 uhanalaisuusarviossa.
Vesiekosysteemien muutos uhkaa sorsia
Ihminen vaikuttaa sorsakantoihin metsästämällä sekä muuttamalla sorsien elinympäristöjä. Taantuvissa sorsalajeissa on sekä metsästettyjä että rauhoitettuja lajeja, mikä viittaa muutoksiin elinympäristöissä. Pohjoisten järvien rehevöitymisen myötä on havaittu muun muassa kasvillisuuden, kalaston ja veden laadun muutoksia, jotka heikentävät järvien laatua pari- ja poikueympäristöinä.
Rehevillä järvillä on yleensä runsaasti sorsalajeja. Luontaisesti rehevän järven sorsayhteisö eroaa kuitenkin ihmisen rehevöittämän järven lajistosta ja varsinkin sukeltajasorsalajisto on rehevöityneillä järvillä köyhempää. Rehevöityminen johtaa veden samentumiseen ja vesikasvillisuuden katoamiseen. Sukeltajasorsat käyttävät ravinnokseen vedessä ja pohjalla eläviä selkärangattomia eläimiä, mutta sameassa vedessä ravinnonhankinta vaikeutuu. Lisäksi järvien pohjaeläimistö voi olla rehevöitymisen myötä lähes kadonnut hyviltäkin lintuvesiltä.
Suojelkaa vesiä kaloilta!
Kalat ovat sorsien vihollisia pohjolan järvillä. Suuret hauet napsivat untuvikkoja, mutta ehkä vielä pahemman uhkan sorsille muodostavat särkikalat. Rehevöityminen johtaa yleensä särkikalakantojen vahvistumiseen, sillä ne hyötyvät runsastuvasta kasviplanktonista, kuten levästä. Levämassojen mätäneminen johtaa happikatoon, joka puolestaan tappaa petokaloja. Vähähappisessa vedessä selviytyvät särkikalat hyötyvät tilanteesta. Särkikaloja saattaa olla kolmesataa kiloa hehtaarilla, siinä missä sorsien biomassa yltää yleensä vain muutamaan kiloon. Särkikalojen joukkiot aiheuttavat suoranaisen rehevöitymisen kierteen mylläämällä järvien pohjia ravintoa etsiessään. Tämä pahentaa järven tilaa entisestään.
Kaloilla on myös kolmas sorsia haittaava piirre. Ne nimittäin syövät samoja veden selkärangattomia kuin sorsat. Näin syntyy kilpailua ravinnosta. Siinä missä kalat voivat kasvaa hitaammin niukkoina aikoina, sorsanpoikasille selkärangattomien saannissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Monet pohjolan järvet tuottavat jo luontaisestikin vähän selkärangattomia, joita tarvitsisivat niin pesimään valmistautuvat sorsanaaraat kuin poikaset. Ihminen on lisäksi pahentanut kalojen aiheuttamaa kilpailua istuttamalla kaloja, myös Suomelle vieraita lajeja, luontaisesti kalattomiin vesiin. Hoitokalastukset sekä kalaistutusten välttäminen luontaisesti kalattomiin järviin ovatkin hyviä keinoja paikallisten sorsakantojen elvyttämiseen.
Vesistöjen rantoja nuohoavat vieraspedot minkki ja supikoira ovat runsastuneet kovasti viime vuosikymmeninä. Molemmat lajit tuhoavat sorsan pesiä, ja ovat erityisen haitallisia saarilla. Sorsan pesien lisäksi nämä vieraspedot tuhoavat myös lokkien pesiä. Monet sorsalajit pyrkivät perustamaan pesänsä kolonioissa pesivien lokkien läheisyyteen. Lokit tuovat turvaa petoja, kuten variksia, vastaan. Vieraspetojen runsastuminen ja lokkien katoaminen iskevät kipeästi sorsien pesimämenestykseen.
Suomella tärkeä rooli muuttolintujen pesimäympäristöjen hoidossa
Kokemukset rehevöityneiden järvien kunnostuksista, sekä uusien kosteikkojen perustamisista ovat olleet rohkaisevia, ja paikallisesti sorsakantoja on saatu elvytettyä. Suomi on tärkeä sorsien lisääntymisalue, ja siksi meillä on suuri vastuu eurooppalaisten sorsakantojen hoidossa. Sorsakantojen sekä niiden elinympäristöjen hoitoa edellyttävät myös useat kansainväliset sopimukset (esimerkiksi Ramsar, African-Eurasian Migratory Waterbird Agreement sekä EU:n lintudirektiivi). Pari- ja poikueaikaiset seurannat sekä elinympäristöjen kunnostukset lisääntymisalueilla ovat avainasemassa, kun sorsakannat taantuvat. Ratkaisujen pohjaksi tarvitaan tutkimustietoa ympäristömuutosten vaikutuksista sorsiin lisääntymiskauden eri vaiheissa.
Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Kosteikkoekologian ryhmässä Helsingin yliopistossa Metsätieteiden laitoksella ja hänen tutkimustaan ”Kohti muuttoreittitasoista sopeutuvaa sorsakantojen hoitoa Euroopassa” rahoittaa Nesslingin Säätiö. Tutkimuksessa tavoitteena on selvittää erilaisten elinympäristötekijöiden vaikutusta sorsien lisääntymismenestykseen, sekä mallintaa sorsien populaatiodynamiikkaa muuttoreittitasolle.
Kuvat © Sari Holopainen
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.
