Syyskuun alku 2019. Keskustelemme kollegani Ari-Pekka Lahden kanssa pienen uudenkarhean kerrostalokaksion keittiössä Nuukissa, Grönlannissa. Kirjoitamme Ruska Ensemblen tulevan näyttämöteoksen tekstimateriaalia. Teos kantaa työnimeä Donna Quijote ja siitä on syntymässä aktivistin muotokuva, kirjoittaa apurahansaajamme Jarkko Lahti.
Molemmat kirjoittavat oman itsenäisen näytöksensä, jotka ovat temaattisesti dialogissa, muodostaen ehjän taiteellisen kokonaisuuden. Kirjoittamani ensimmäinen näytös voisi olla nimeltään: Toivoa etsimässä tai Aktivistin Legenda. Kirjoitan ajatonta satua aikuisille saamelaisesta tytöstä, Donna Quijotesta, josta kasvaa aktivisti. Näen Cervantesin Don Quijoten idealistin arkkityyppinä. Koen, että on syytä päivittää tuota cervanteslaista idealistin arkkityyppiä 2020-luvulle.
Ari-Pekan fokuksessa toisessa näytöksessä on tulevaisuus ekokatastrofin jälkeen. Millaisia tarinoita Donna Quijotesta silloin kerrotaan? Millaisia lauluja selviytyneet laulavat?
Tasavertaista dialogia valtakulttuurien ja alkuperäiskulttuurien välillä
Esityksen muoto kirkastuu keskustelumme myötä. Olemme menossa kohti sanattoman, fyysisen teatterin – siis liikkeen ja puhutun draaman – rajapintaa. Huomaamme innostuvamme liikkeestä, tanssista ja näyttämökuvista. On syntymässä moniääninen ja -kielinen teos tanssijoiden ja muusikon kanssa.
Puhumme paljon myös alkuperäiskulttuurin ja naisen representoimisesta näyttämöllä. Ruska Ensemble tekee taideprosessinsa aina yhteistyössä alkuperäiskulttuureista tulevien taiteilijoiden kanssa. Ryhmämme agenda on rakentaa tasavertaista dialogia valtakulttuurien ja alkuperäiskulttuurien välillä. Myös sukupuolten välinen dialogi, laajemmin moniäänisyys, on ryhmämme eettistä ydintä. Me elämme dialogissa.
Tiedämme jo, että inarinsaamelainen taiteilijatar tulkitsee nimiroolin ensimmäisessä näytöksessä. Keskustelumme myötä käy selväksi, että hänen on oltava mukana luomassa teosta kanssamme heti alusta lähtien. Vain siten kulttuurien ja sukupuolten välinen dialogi on myös teoksen luomisen tasolla todellista. Meidän tehtävämme kirjoittajina ja ohjaajina on fasilitoida luomisprosessia. Päätämme Ari-Pekan kanssa, että käymme läpi kaiken kirjoitetun materiaalin luotettujen saamelaistaiteilijoiden kanssa. Haluamme, että teoksemme luodaan eettisesti ja laadullisesti korkeatasoisesti.
Taiteen ja aktivismin rajalla
Päättyvä vuosikymmen arktisten aiheiden parissa on opettanut ennen muuta sen, että on osattava aidosti kuunnella. Vain sitä kautta voi aidosti kohdata toisen ihmisen ja oppia. Ehkä tämä keskeinen oivallus on myös osasyy sille, että olemme omassa taideprosessissamme siirtymässä puheesta kohti liikettä, sanattomuutta.
Vai onko niin, ettei puhe enää riitä? Onko siitä tullut tyhjää? Ainakin sitä on aivan liikaa suhteessa tekoihin. Entä, jos näyttämötaide ei enää riitä? Mikä on seuraava askel? Aktivismi? Vai ovatko nämä yhdistettävissä?
Saamelainen Suohpanterror -ryhmä määrittelee tekevänsä artivismia. Siis aktivismia taiteen keinoin. Saamelaisaktivisti, teatteritaiteilija Pauliina Feodoroff sanoi puolestaan taannoin paneelikeskustelussa Korjaamolla tarvitsevansa taidetta vain aktivisminsa rahoittamiseen. Entä oma ryhmämme Ruska Ensemble? Kummalle puolen taiteen ja aktivismin rajapintaa me itse haluamme sijoittua? Ehkei puolta tarvitse valita? Jospa paikkamme onkin juuri tuolla rajalla.
Keskustelumme kulkee Nuukin hämärtyvässä illassa synkkien ilmastonmuutosennusteiden kautta toivon käsitteen ympärille. Onko sitä? Tarvitseeko sitä olla? Miksi toivon käsite on niin keskeistä meille ihmisille? Tällä Euroopan kokoisen saaren länsirannikolla ilmastonmuutos on intensiivisimmillään. Juuri täällä, sulavien jäätiköiden kupeessa, tihentyy ihmiskunnan olemassaolon kysymys kuin pienoiskoossa.
Huomaan miettiväni kreikkalaisen kirjailijan Nikos Kasantzakisin hautakiven tekstiä: En pelkää mitään, en toivo mitään, olen vapaa.
Jarkko Lahti on näyttelijä ja teatteriohjaaja sekä Ruska Ensemblen toinen taiteellinen johtaja.
Ruska Ensemble on kokkolalainen vapaan kentän teatteri, jonka pyrkimyksenä on synnyttää uudentyyppistä, taiteen alojen rajoja rikkovaa, kansoja yhdistävää, yhteisöistä ja ihmisistä lähtevää, kansainvälisen yhteistyön kautta syntyvää ekologista teatteria. Ruska Ensemble pyrkii reagoimaan useiden tutkijoiden huoleen siitä, että mailman yksipuolistuminen tulee etenemään luonnon, kielten ja kulttuurien näivettymisen kautta. Tutustu Ruska Ensembleen Facebookissa.
