Vallitseva koronatilanne on saanut yhä useammat turhautumaan oman kodin asettamiin rajoihin ja menemään ulos luontoon. Miten tämä vaikuttaa luontosuhteeseemme ja ympäristöömme? Mitä tapahtuisi, jos tätä henkireikää ei olisi? Tutkija Christina Elgert antaa vinkkejä luontoa kunnioittavaan lähiretkeilyyn.
Elgertin blogikirjoitus on osa Ympäristötutkimus poikkeustilassa -blogisarjaa, jossa ympäristötutkijat kertovat koronakriisin vaikutuksista.
Etätyöskennellessä neljän seinän sisällä lähiluonnosta on tullut minulle yhä tärkeämpi. Normaalisti liikun paljon paikasta toiseen, mutta tällä hetkellä istun enimmäkseen paikallani tietokoneen äärellä. Ja jos rehellisiä ollaan, olen välillä aika levoton. Kun ajatukset harhailevat ja hermot muuttuvat kireiksi, menen mielelläni ulos pienelle kävelylle lähimetsään.
Lähiluonto on minulle eräänlainen henkireikä, joka auttaa jaksamaan ja pysymään järjissään. Näin on ilmeisesti monelle muullekin – kansallispuistot ja muut luontokohteet ovat paikoin jopa ruuhkautuneet. Esimerkiksi Nuuksiossa otettiin parkkipaikkakamerat käyttöön aiempaa varhaisemmin, ja Porkkalantien liikennemäärät ovat moninkertaistuneet. Luonto kutsuu!
Lumoava ja liikuttava luonto
On ilahduttavaa, että ihmiset ovat löytämässä tiensä takaisin luontoon! Auringon lämpö kasvoilla, metsän raikas tuoksu, lintujen laulu, lämmin kahvi termarista – onko mitään sen parempaa? Luonnossa liikkumisella on tutkitusti paljon terveysvaikutuksia: se lisää liikuntaa, lievittää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä. Samalla se kasvattaa luontosuhdettamme, eli yhteyden tunnetta ympäristöömme.
Nyt kun monet muut ajanvietteet ovat tauolla huomaammekin, miten paljon luonto meille oikeasti merkitsee. Mitä oikein tekisimme, jos tätä henkireikää ei olisi? Arvelen, että monella olisi aika ankea olo. Jotta meillä olisi mahdollisuus nauttia upeasta luonnostamme myös tulevaisuudessa, olisi tärkeää suojella ympäristöä ja hillitä ilmastonmuutosta. Hyvä paikka aloittaa on tutustua omaan lähiluontoonsa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa
Mutta…jos metsässä on ruuhkaa, eikö myös ympäristön roskaaminen, melu ja kuluminen lisäänny? Olisiko vain parempi pysyä poissa? On totta, että monen ihmisen innostuessa luonnosta samaan aikaan myös negatiiviset ilmiöt lisääntyvät. Mutta, jos vain käyttäydymme fiksusti, ongelmiin löytyy monenlaisia ratkaisuja:
- Välttele kaikkein ruuhkaisimpia paikkoja ja aikoja. Näin vähennät kaikkein suosituimpien polkujen kulumista ja saat samalla pidettyä turvallista etäisyyttä muihin.
- Tutustu lähiluontoon, aina ei tarvitse lähteä kauas tai kulkea autolla! Luontokokemus on aina arvokas riippumatta siitä, onko se saatu kaupunkipuistosta tai ikimetsästä.
- Kunnioita luontoa, älä vie tai jätä sinne mitään ylimääräistä. Ota oma pieni roskapussi mukaan, niin ympäristö pysyy siistinä.
- Ole läsnä, katsele ympärillesi ja kuuntele, voit tehdä yllättäviäkin havaintoja!
Muistetaan siis kunnioittaa luontoa, ja suojella sitä! Pystyäksemme pitämään maailmastamme huolta parhaimmalla mahdollisella tavalla tarvitsemme ympäristönsuojelua tukevaa tutkimusta, yhteistyötä ja yhteishenkeä. Luonto pärjää kyllä ilman meitä, mutta me emme pärjää ilman luontoa. On aina hyvä idea mennä metsään, myös koronakriisin loputtua.
Christina Elgert tekee väitöskirjaa luonnonvaraisten eliöiden tutkimuksen tohtoriohjelmassa (LUOVA) Helsingin yliopistolla ja hänen tutkimustaan ” Keinovalo ja sen vaikutukset: miten valosaaste vaikuttaa kiiltomadon lisääntymiseen” rahoittaa Nesslingin Säätiö.
