Rahoitetut hankkeet

Technology Myth Busters on vuoden mittainen mediahanke, joka tuo tutkittua tietoa vihreän siirtymän teknologiakeskusteluun. Hanke purkaa keskeisiä teknologiamyyttejä – kuten uskoa irtikytkentään ja oletusta, että teknologiset innovaatiot yksin riittävät ratkaisemaan ekologisen kriisin. Tutkijat ja toimittajat tuottavat yhdessä artikkeleita muun muassa hiilidioksidin poistoteknologioiden ja talteenoton, vetytalouden, pienreaktoreiden, tekoälyratkaisujen, energiajärjestelmien digitalisaation ja ilmastonmuokkauksen mahdollisuuksista ja rajoista. Lisäksi julkaistaan yleisempiä tekstejä, jotka käsittelevät teknologiaoptimismia ja sen roolia kestävyysmurroksessa. Tekstit muotoillaan yleistajuisiksi ja julkaistaan vuoden aikana useissa medioissa, mikä muodostaa näkyvän intervention julkiseen keskusteluun. Tavoitteena on haastaa epärealistisia odotuksia ja vahvistaa kestävien tulevaisuuksien hahmottamista sekä poliittisia ja kulttuurisia ratkaisuvaihtoehtoja, joita kestävyysmurros edellyttää.

Tämä väitöskirjaprojekti tutkii, millaisia teknologioita ja innovaatiota tarvitaan saavuttamaan hyvinvointia planeetan rajoissa. Tutkimus keskittyy tarkastelemaan talousjärjestelmää, joka energian ja materiaalien käytön vähentämistä kasvun sijaan. Projekti kyseenalaistaa valtavirran käsitykset kestävistä innovaatioista ja teknologiasta, sillä tutkimukset osoittavat, että vihreät innovaatiot eivät vieläkään kykene täysin irtikytkemään talouskasvua ympäristöhaitoista. Hyödyntämällä systemaattista kirjallisuuskatsausta, tapaustutkimusta alkuperäiskansayhteisössä Ecuadorissa, ja politiikkatyöpajoja projekti tunnistaa teknologiat ja innovaatiot, joita tarvitaan hyvinvoinnin turvaamiseksi planeetan rajoissa. Haastamalla valtavirran käsitykset kestävistä innovaatioista, projekti ylittää perinteisen teknopessimistisen kritiikin, ja luo tulevaisuuteen suuntaavaa ymmärrystä siitä, millaisilla innovaatioilla ja niihin liittyvillä politiikkatoimilla voidaan vähentää materian- ja energiankulutusta.

Tämä kaksivuotinen hanke jatkaa STRAWCO-verkostoitumishanketta, jota rahoitettiin Pohjoismaiden ministereiden Arctic-ohjelmasta. STRAWCO edistää yhteistyötä tutkijoiden, kuntien ja jäteyhtiöiden välillä Pohjois-Suomessa, Norjassa, Grönlannissa ja Färsaarilla kunnallisen jätehuollon (MSWM) tiedonvaihdon vahvistamiseksi. Uusi hanke laajentaa verkostoja ja tutkii alueidenvälisiä kaupunkien kumppanuuksia tukeakseen yhteisöjä, päätöksentekijöitä ja jätealan toimijoita kestävän MSWM:n kehittämisessä. Yhdyskuntajätehuolto on yhä suuri haaste erityisesti arktisissa kaupungeissa, missä tarvitaan innovatiivisia, paikallisiin oloihin sopivia ratkaisuja. Monitasoisen hallinnan ja osallistavien tutkimusmenetelmien avulla hanke pyrkii edistämään kestävyyttä, vähentämään arktisen jätehuollon eriarvoisuuksia ja turvaamaan planeetan rajoja, kuten ilmastoa ja maankäyttöä.

Sammalet ovat tärkeä osa tundran biodiversiteettiä ja tuottavuutta ja vaikuttavat voimakkaasti ekosysteemin olennaisiin toimintoihin. Niiden herkkyys globaalimuutokselle, kuten ilmaston lämpenemiselle, ravinnerikastumiselle ja laidunnuspaineen muutoksille on kuitenkin vielä huonosti ymmärretty, samoin kuin seuraukset niiden tukemille ekosysteemitoiminnoille. Tämä tutkimusprojekti pyrkii kokeellisesti selvittämään niitä mekanismeja, jotka ajavat sammalten diversiteetin ja runsauden muutosta useiden globaalimuutostekijöiden seurauksena. Tämä projekti myös selvittää miten muutokset sammalten runsaudessa ja monimuotoisuudessa vaikuttavat kriittisiin ekosysteemitoimintoihin, kuten hiilen ja typen kiertoon, veden saatavuuden säätelyyn ja maaperän lämpötilaan. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä tämä työ on ratkaisevan tärkeää tundran biodiversiteetin ja ekosysteemin eheyden ennustamiseksi ja säilyttämiseksi.

Lannoitteita tarvitaan ruokaturvan tukemiseksi, mutta tehoton käyttö aiheuttaa rehevöitymistä, luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ja kasvihuonekaasupäästöjä. Pohjoismaissa lyhyet kasvukaudet, runsaat sateet ja vettä läpäisevä maaperä aiheuttavat typen ja fosforin menetyksiä, jotka uhkaavat Itämerta ja järviä. Perinteiset hitaasti liukenevat lannoitteet perustuvat synteettisiin polymeeripinnoitteisiin, jotka jäävät mikromuoveiksi. Hanke kehittää ligniini–hemiselluloosa-hiukkasia ja geelejä, joiden turpoaminen ja hajoaminen on säädeltävissä, sekä entsyymivasteisia kantajia, jotka vapauttavat ravinteita β-glukosidaasin, sellulaasin, ureaasin ja fosfataasien vaikutuksesta pohjoismaisille viljelykasveille. Maaperäkokeilla arvioidaan ravinteiden käyttöä, huuhtoutumista ja mikrobistovaikutuksia. Yhdistämällä ligniiniä, hemiselluloosaa ja biohajoavia ristisitojia kehitetään biopohjaisia lannoitteita, jotka parantavat ravinteiden saatavuutta ja tukevat ilmastokestävää maataloutta.

Hankkeessa tarkastellaan luonnonoikeuksien merkitystä ja mahdollisuuksia; oikeudellista lähestymistapaa, jossa luonto nähdään omana oikeussubjektinaan, jolla on itseisarvo. Tutkimus kohdentuu Tornionjokeen, Väylään, joka virtaa Suomen ja Ruotsin rajalla, ja jonka oikeudellista asemaa valvoo esim. Rajajokikomissio. Alue on ekokulttuurisesti monimuotoinen, mutta sitä kuormittavat esim. kaivostoiminta ja nopea ilmastonmuutos. Tutkimuksessa kysytään, miten taiteelliset käytännöt voivat edistää enemmän-kuin-inhimillisten toimijuuksien ja luonnonoikeuksien huomioimista päätöksenteossa kokeellisten ja moniaististen menetelmien avulla. Menetelminä hyödynnetään mm. osallistavia kävelyitä ja moniaistista etnografiaa paikallisten asukkaiden kanssa. Tavoitteena on kehittää malleja RoN:n toteuttamiselle sekä vahvistaa jokisidonnaista yhteisöllisyyttä yli rajojen. Tutkimus liittyy kestävän kehityksen tavoitteisiin ja sijoittuu Aalto-yliopiston taiteen ja median laitoksen rAt-tutkimusryhmään.

Tämä väitöskirjaprojekti tutkii maatalouskäytäntöjä ja elinympäristöä muovaavien ravintoresurssien vaikutuksia peltolintujen terveyteen Suomessa. Peltolinnut ovat vähentyneet maatalouden tehostumisen ja elinympäristöjen häviämisen vuoksi, mutta taustalla olevia ekologisia mekanismeja, kuten trofisia vuorovaikutuksia, tunnetaan huonosti. Tutkimus keskittyy haarapääskyyn ja kottaraiseen ja yhdistää pitkäaikaiset rengastusaineistot, maankäyttötiedot, hyönteistutkimukset ja ravinnon analyysit. Tutkimuksen on tarkoitus selvittää, miten viljelykäytännöt vaikuttavat ravinnon saatavuuteen, monimuotoisuuteen ja laatuun sekä miten tämä heijastuu poikasten kehitykseen ja selviytymiseen. Kolme osatutkimusta tarkastelee populaatiotason vasteita, maatilojen ravintoverkkoja ja rasvahappojen roolia lintujen kehitykseen. Selventämällä maatalouden ja monimuotoisuuden välisiä syy-yhteyksiä projekti tukee ympäristötoimien kehittämistä ja siirtymistä kohti kestävää, monimuotoisuutta tukevaa maataloutta.

Turvemaiden kuivatus aiheuttaa merkittäviä ilmasto- ja vesistöpäästöjä sekä luonnon monimuotoisuuden heikentymistä. Kosteikkoratkaisut, kuten ennallistaminen ja kosteikkoviljely, voivat palauttaa suoluontoa ja vähentää päästöjä. Kosteikkoviljely on aktiivinen lähestymistapa ja se mahdollistaa luontoarvojen ja ilmastohyötyjen yhdistämisen kestävään tuotantoon. Tätä suunnitelmaa edeltävässä kehityshankkeessa entiselle turvetuotantoalueelle perustettiin rahkasammalten kasvatusalueita. Väitöstutkimukseni tavoitteena on selvittää, onnistuiko rahkasammalten siirto ja muodostuuko alueelle toimiva suon ekosysteemi. Tutkimus koostuu kolmesta osatyöstä, joissa selvitetään, millä tavoin rahkasammalvaltainen suokasvillisuus saadaan parhaiten kasvamaan, muuttuuko turvekenttä päästölähteestä hiilinieluna toimivaksi ekosysteemiksi ja mikä merkitys lajien ominaisuuksilla ja diversiteetillä on kasvun ja ekosysteemitoimintojen muodostumiselle.

Tämä väitöskirja tutkii, miten pukeutumiskäytännöt voivat vahvistaa toimijuutta, riittävyyttä ja kestävyyttä vastauksena ylikulutukseen ja muotialan rakenteellisiin ongelmiin. Aktivoimalla käyttämättömiä vaatteita ja uudelleensuunnittelemalla niitä hyväksyttävien tarpeiden täyttämiseksi, se tuo pukeutumiseen iloa ja autonomiaa. Tutkimus perustuu domestikaatioteoriaan ja itseohjautuvuusteoriaan, sijoittuu vaatekaappitutkimukseen ja toteutetaan Research Through Design menetelmällä 17 helsinkiläisen naisen kanssa. Kolmessa vaiheessa (vaatekaappikäytäntöihin puuttuminen, uudelleensuunnittelu, vaatekaappiin palautus) tarkastellaan, miten vaatteiden domestikaatio ja motivaatio muokkaavat identiteettiä, käyttäytymistä ja kulutusta. Menetelmiin kuuluvat haastattelut, kirjaaminen, päiväkirjat ja abduktiivinen temaattinen analyysi. Tulokset voivat luoda uusia rooleja muotialan toimijoille, vähentää jätettä, vahvistaa tyyliä ja tukea koulutusta, politiikkaa ja muotialan käytäntöjä.

Nuoret kokevat kestävyysmurroksen yhdeksi tärkeimmistä aikamme ratkaistavista ilmiöistä. Samanaikaisesti nuorten haasteet planeetan kantokyvyn tasapainottamisessa lähitulevaisuudessa ovat suuret. Nuorilähtöisessä toimintahankkeessa 1) rakennetaan uudenlaista kestävää tapaa elää kaupungissa ’Planetaarisessa puutarhassa’, kaikkien elollisten kestävästä hyvinvoinnista huolehtien ja kestävää ruokajärjestelmää opetellen; 2) viestinnän ja vuorovaikutuksen avulla pyritään aktiivisesti kannustamaan muita kaupunginosia ja kuntia rakentamaan vastaavia ylisukupolvisia, nuorilähtöisiä kestävän yhteisöllisyyden monilajisia elämisen ja olemisen tiloja; 3) kannustetaan valtakunnallisesti nuoria osallistumaan Suomen ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan sekä jalkautetaan Lasten ja nuorten ympäristöjulkilausumaa kouluihin ja oppilaitoksiin. Toimintahankkeen tieteellinen pohja tulee planetaarisesta nuorisotutkimuksesta, jossa kestävyysmurrosta tarkastellaan ja ratkotaan yhdessä nuorten kanssa.

Lihankulutuksen vähentäminen on keskeinen keino pysäyttää luontokato ja hillitä ilmastonmuutosta, mutta vahvojen politiikkatoimien toteuttaminen on vaikeaa ilman kansalaisten hyväksyntää. Päätöksentekijöiltä puuttuu tieto siitä, mitkä toimet ovat hyväksyttäviä ja miksi. Tämä hanke tuottaa konkreettisia politiikkasuosituksia valtakunnallisesti edustavan kyselyaineiston ja rakenneyhtälömallinnuksen pohjalta. Tutkimuksessa arvioidaan 20 politiikkatoimen hyväksyttävyyttä ja tunnistetaan tekijät, jotka lisäävät niiden legitimiteettiä. Tulokset tarjoavat tärkeää tietoa siitä, miten lihankulutuksen vähentämistä voidaan edistää oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Hankkeen tuloksena syntyvät politiikkasuositukset viestitään suoraan päätöksentekijöille, sekä medialle ja yleisölle. Hanke tukee Suomen tavoitetta pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä ja edistää hiilineutraaliuden saavuttamista vuoteen 2035 mennessä.

Hanke vahvistaa koulujen roolia kestävyysmurroksen edistäjänä antroposeenin ajassa tukemalla peruskoulun ja toisen asteen aineenopettajien (painotus: maantiede, kemia, biologia, yhteiskuntaoppi) valmiuksia käsitellä ympäristökysymyksiä nuorten kanssa monialaisesti ja käytännönläheisesti. Matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2026 toteutettavissa täydennyskoulutuskokonaisuuksissa uusin tutkimus viedään kouluihin kokeellisten ja osallistavien menetelmien avulla. Opettajat suunnittelevat ja testaavat tutkijoiden ja tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa opetuskokonaisuuksia, joita pilotoidaan ja jatkokehitetään nuorten kanssa. Näin syntyy nuoria innostavia sosioekologista sivistystä edistäviä oppimisen malleja. Hankkeen lopussa materiaalit kootaan avoimesti lisensoituun opettajan oppaaseen, jotta hyvät käytännöt leviävät Suomen kouluihin. Hanke tavoittaa merkittäviä määriä nuoria ja vahvistaa koulujen roolia kestävän tulevaisuuden rakentajana.

Projektin tavoitteena on tutkia metsänhoidon vaikutuksia maaperän sieniyhteisöön ja hiilivarastoihin ja hiilen laatuun. Puut yhteyttävät ilmakehästä hiiltä ja allokoivat sitä maaperään juurieritteinä, joita maamikrobit hyödyntävät energiakseen. Kuolleiden mikrobien, erityisesti sienten, jäänteet voivat muodostaa merkittävän osan metsämaan hiilivarastosta, josta osa on sitoutunut mineraaleihin ollen suojassa hajotukselta. Erilaiset metsän hoitotoimenpiteet muuttavat myös kasvien hiilisyötettä maahan. Erityisesti jaksolliseen metsänkasvatukseen kuuluvat avohakkuut muuttavat maan sieniyhteisöjä ja voivat vaikuttaa kuolleen sienibiomassan stabiloitumiseen maahan. Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi ylläpitää maan hiilivarastot ja sieniyhteisön samankaltaisempana. Vertailen näiden kahden eri metsänhoitotavan vaikutuksia. Suoritan tutkimuksen kenttäkokeena Etelä-Suomen mäntymetsissä. Näistä analysoin maaperän sienten yhteisön, hiilen fysikaaliset fraktiot sekä sienten kuolleen biomassan.

Tutkimukset varoittavat, että maapallo saattaa olla lähestymässä ilmaston käännekohtaa – kynnystä, jonka ylittyessä muutokset vahvistavat toisiaan ja muuttuvat peruuttamattomiksi. Yksi vakavimmista riskeistä on Euroopan ilmastoa sääntelevän Atlantin meridionaalisen kierron (AMOC) romahtaminen. AMOC:n hidastuminen muuttaisi laajasti lämpötiloja ja ekosysteemeitä, kylmentäen mm. Suomen talvia. Muutokset heijastuisivat ruoantuotantoon, energiaan ja veteen, uhaten ihmisten hyvinvointia, taloudellista vakautta ja turvallisuutta. Tässä projektissa tehdään skenaarioanalyyseja AMOC:n vaikutusten tutkimiseen Suomessa, keskittyen ruoantuotantoon ja ottaen huomioon laajemmat yhteiskunnalliset ja geopoliittiset seuraukset. Yhdistämällä ilmastotieteen ja strategisen ennakoinnin, projekti tarjoaa työkaluja eksistentiaalisten ilmastoriskien ennakointiin, varautumiseen ja lieventämiseen, korostaen, että nopea kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on ratkaisevan tärkeää niiden ehkäisemiseksi.

Rakenteellinen ylikulutus ei ainoastaan aiheuta merkittäviä ympäristö- ja sosiaalisia haittoja, vaan johtaa myös resurssiriippuvuuksiin, jotka lisäävät altistumista geopoliittisille riskeille. Hankkeessa ehdotetaan rakenteellisen ylikulutuksen torjumiseksi rakenteellisen kohtuuden käsitettä. Hanke soveltaa tätä käsitettä vihreään siirtymään keskittyen erityisesti energiaan ja huomioiden ympäristö- ja hyvinvointivaikutusten lisäksi sen vaikutukset geopolitiikkaan. Hankkeen artikkelit tarkastelevat aihetta energian, kaivosteollisuuden ja teollisuuspolitiikan näkökulmista. Lopuksi hanke esittää Delfoi-menetelmää hyödyntäen rakenteellisen kohtuuden mahdollisia kehityskulkuja. Tutkimuksessa selvitetään, miten ajankohtaisia yhteiskunnallisia murroksia voidaan yhteensovittaa rakenteellisen kohtuuden kanssa. Tavoitteena on luoda ulkopoliittiset realiteetit huomioiva strategia, joka tarjoaa uusia työkaluja ekologisen, sosiaalisen ja geopoliittisen resilienssin edistämiseksi.

Hanke vahvistaa ja vauhdittaa ihmisten, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan kulttuurista kestävyysmurrosta yhdistämällä Suomen 152 museosta muodostuva ammatillinen museokenttä tätä työtä tekeväksi pysyväksi tulevaisuusperintöverkostoksi. Tulevaisuusperinnöt muodostuvat niistä merkityksellisistä teoista, joilla vaikutetaan jo tänään kestävään tulevaisuuteen. Museoiden yhteiskehittämisen prosessi tavoittelee uudenlaisia museostrategioita ja kestävyysmurrosta vauhdittavia työkaluja ja toimintatapoja. Planetaariseen hyvinvointiin tarvitaan yhteiskunnallisesti vaikuttavia ja luotettavia toimijoita, kuten museoita. Hankkeen perimmäisenä tavoitteena on tavoitteellinen muutos sekä museotyön ydintoiminnoissa että museon käyttäjien arjessa. Hanke toteutetaan ensin 100.000 € rahoituksella, mutta vaikuttavuuden kasvattamiseksi tavoitteena on skaalata. Taustalla on Dynaaminen museo ja tulevaisuusperintöverstas ekologisen jälleenrakentamisen työkaluiksi -tutkimus- ja kehittämishanke (TY, UEF, Lusto).

Digitalisaatio ja kestävyys ovat viime vuosikymmenten keskeisiä kehityskulkuja, mutta ne ovat kehittyneet pitkälti toisistaan erillään. Kestävä digitaalinen arki -hanke haastaa käsityksen digitalisaatiosta ongelmattomana ratkaisuna kestävyyskriisiin tuomalla näkyväksi digitaalisen kulutuksen ja laitteiden ympäristövaikutukset. Hanke vastaa tutkimuksessa tunnistettuun ongelmaan digitaalista kestävyyttä koskevan tietoisuuden vähäisyydestä yleistajuistamalla tutkimustuloksia ja herättämällä julkista keskustelua aiheesta. Kouluttamalla kirjastojen henkilöstöä vahvistetaan heidän valmiuksiaan lisätä tietoisuutta kestävästä digiarjesta osana digitukea. Samalla kehitetään digisiivouksen toimintamalli, jota pilotoidaan ja jalkautetaan valtakunnallisesti. Hanke huipentuu kansainvälisenä Digisiivouspäivänä maaliskuussa 2027, jolloin kirjastoissa eri puolilla Suomea järjestetään tapahtumia.

Maailmanlaajuinen puutavarakauppa yhdistää biodiversiteetin ja talousjärjestelmät. Se kuitenkin usein pelkistää rikkaat metsäekosysteemit epämääräisiksi kaupallisiksi luokiksi, kuten ”trooppiset kovapuut” tai ”Itämeren koivu”, ja poistaa lajitasoisen tiedon. Tämä abstraktio heikentää pyrkimyksiä suojella biosfäärin eheyttä. Suomen 30 kotoperäisestä puulajista Kongon demokraattisen tasavallan 400 lajiin – molemmat maat ovat osa monimutkaisia verkostoja, joissa biodiversiteetti ja laillisuus ovat yhä tarkemman valvonnan kohteena. Tämä projekti tutkii tämän tietovajeen episteemisiä ja ekologisia seurauksia: mitä menetetään, kun puut menettävät nimensä kauppatiedoissa? Yhdistämällä puutavaran kaupan tietokantojen poliittisen ekologian, tiukan data-analyysin ja mielikuvituksellisen tarinankerronnan, projekti pyrkii arvottamaan uudelleen metsävarat ja tuomaan esiin lajit, jotka usein hukkuvat kauppatilastojen abstraktioon.

Suomen maatalous on yhä alttiimpi ilmastonmuutokselle, mikä näkyy yleistyvinä kuivuuksina ja ravinnehuuhtoutumina rankkasateiden seurauksena. Nämä paineet eivät ainoastaan uhkaa ruokaturvaa, vaan ne voivat myös sysätä luonnonjärjestelmät yli planeetaaristen rajojen, kuten makean veden käytön, ravinnekierron ja biodiversiteetin osalta. Tämä väitöstutkimus kehittää integroidun, tekoälypohjaisen vesienhallintajärjestelmän suomalaiselle peltoviljelylle yhdistämällä älykkään kastelun ja säätösalaojituksen. Järjestelmä parantaa vedenkäytön tehokkuutta, vähentää ravinnekuormitusta ja vahvistaa sopeutumista kuivuuteen ja tulviin. Perustamalla ratkaisut todellisiin viljelyolosuhteisiin ja bioekonomiseen mallinnukseen tutkimus tuottaa käytännöllisiä sopeutumisstrategioita, jotka turvaavat maaperän, vesistöt ja ekosysteemit. Tulokset tukevat Suomen ilmastosopeutumistavoitteita ja edistävät kestävyystransformaatiota, joka suojaa ihmisten ja muiden lajien elämälle välttämättömiä luonnonjärjestelmiä.