Maailmassa on vielä noin miljardi ihmistä, jotka elävät ilman sähköä. Heistä suuri osa asuu syrjäseuduilla pienissä yhteiskunnissa, joilla on vähän poliittista painoarvoa. Paikalliset hallitukset ja asukkaat ovat usein tietämättömiä sähkön hyödyistä, ja heiltä puuttuu tietotaitoa muutoksen aikaansaamiseksi. Tällaisissa tilanteissa avustusprojektit voivat toimia kipinänä, joka käynnistää positiivisen ketjureaktion, kirjoittaa apurahansaajamme Anna Seppälä.
Minä ja tutkimusryhmäni asensimme kesän 2019 aikana sähköjärjestelmän Jamupani-nimiseen kylään aivan Intian koillisimmassa nurkassa sijaitsevassa Arunachal Pradeshin osavaltiossa.
Jamupani on pieni kyläpahanen keskellä Himalajan vehreää esivuoristoa. Ainoa reitti kylästä on umpeen kasvanut pieni polku, ja lähimpään kauppaan on noin kolmen tunnin kävelymatka. Sadekautena maanvyörymät hidastavat liikkumista entisestään.
Sähkö tuo valoa läksyjen tekoon ja leikkeihin
Syrjäisten kylien sähköistymiselle on karkeasti kolme edellytystä: 1. Asukkailla on oltava riittävät varat sähköjärjestelmän ylläpitämiseen 2. Heidän on oltava ylipäänsä kiinnostuneita sähköstä 3. Ja tärkeimpänä: sähkön on tuotava kylälle sosiaalista tai taloudellista hyötyä. Jos yksikin näistä ehdoista jää toteutumatta, on todennäköistä, että vaikka kylä saisi sähköjärjestelmän lahjoituksena, se jäisi huoltamatta ja ennen pitkää hajoaisi.
Jamupanissa täytti kaikki kolme ehtoa. Kylän asukkaat viljelevät ja myyvät kardemummaa sekä jamssia ja ovat verrattaen hyvätuloisia. Heillä oli jo käytössään aurinkokennolamppuja, ja he tiedostivat sähkön tärkeyden. Kylässä on myös sisäoppilaitos, jossa lähiauleen kaikki lapset asuvat ja käyvät koulua. Sähkön puutteen takia lapset joutuivat käyttämään kaiken valoisen ajan oppimiseen ja läksyihin sekä viettämään vapaa-aikansa pimeässä tai taskulamppujen valossa.
Keskusteltuamme kyläläisten ja koulun rehtorin kanssa päätimme asentaa Jamupanin koulun käyttöön sähköjärjestelmän. Se tuottaisi sähköä aurinkopaneeleiden ja pienen vesiturbiinin avulla. Akkujärjestelmä varmistaisi, että päiväsaikaan varastoitua energiaa riittäisi myös kyläläisten käyttöön kello 18–23 välisenä aikana.
Rakentaminen on koko kylän ponnistus
Hankimme järjestelmää varten tarvitsemamme tarvikkeet ja materiaalin mahdollisuuksien mukaan suoraan lahjoituksina paikallisilta yhtiöiltä Intiasta. Hallintajärjestelmän kehitimme itse. Järjestelmän suunnitteluun ja testaamiseen meiltä kului monta kuukautta, mutta kaikkein työläin vaihe oli sen asentaminen.
Kaikki tarvikkeet ja materiaali oli kannettava itse viidakon läpi, sillä autolla Jamupaniin ei päässyt. Esimerkiksi pelkästään vesiturbiinin tulovesitankkia varten tarvitsimme 3000 kiloa hiekkaa ja 500 kiloa sementtiä, jotka piti kantaa käsivoimin. Kyläläiset kuitenkin auttoivat, ja saimme tukea jopa naapurikylissä asuvilta perheiltä, joiden lapset käyvät koulua Jamupanissa.
Kaiken tämän työn jälkeen oli selvää, ettei tällaisten projektien toteuttamista voi jättää vain kylien asukkaiden harteille, vaikka heidän tulonsa riittäisivätkin järjestelmän hankkimiseen ja ylläpitoon. Koordinaattoriksi tarvitaan korkeampi taso, jolla on sekä kokemusta että kykyä suunnitella laajamittaisia projekteja.
Esimerkit jouduttavat positiivista kehitystä
Jamupanin sähköjärjestelmä valmistui heinäkuun alussa 2019 ja on toiminut siitä asti ilman ongelmia. Paikallinen hallitus innostui projektistamme. Naapurikylään on nyt suunnitteilla oma pienvesivoimalla toimiva sähköjärjestelmä, aivan ilman meidän puuttumistamme asiaan.
Ei ole kestävää ajatella, että kaikki ilman sähköä elävät voitaisiin tuoda yleisen verkon piiriin lahjoitusten tai yliopistoprojektien avulla. Niiden tarkoitus onkin toimia esimerkkeinä, jotka innostavat yhteisöjä kehittymään omin avuin.
On todella hieno kokemus pystyä helpottamaan kokonaisen kylän päivittäistä elämää. Mutta vielä hienompaa olisi, jos tämä positiivinen kehitys jatkuisi ilman meitä.
Anna Seppälä on tohtoriopiskelija Münchenin teknillisellä yliopistolla, ja tutkii Nesslingin Säätiön tuella uusiutuvien energiamuotojen käyttöä sähkön saatavuuden parantamiseksi kehitysmaissa.
