Kosteikkojen laadun heikkeneminen on johtanut monien vesilintukantojen vähenemiseen. Rehevöitymisen ja umpeenkasvun estäminen luo kosteikoille kukoistavat lintuyhteisöt, joissa uhanalaisetkin linnut menestyvät, kirjoittaa Petteri Lehikoinen.
Nesslingin Säätiö järjestää 21.–22.3.2017 Water at Risk -symposion, jossa etsitään ratkaisuja maailman vesikriisiin. Symposion kunniaksi julkaisemme säätiön apurahansaajien vesiaiheisia kirjoituksia.
Yli puolet maapallon kosteikoista on kadonnut viimeisen vuosisadan aikana ihmistoiminnan seurauksena. Jäljellä olevien vesistöjen laadun heikkeneminen on johtanut vesilintujen vähenemiseen jopa Suomessa, tuhansien järvien maassa. Kosteikkolinnusto on todella hätää kärsimässä, sillä viidessätoista vuodessa uhanalaisten vesilintulajien määrä on kuusinkertaistunut. Erityisesti rehevöityminen on heikentänyt kosteikkojen soveltuvuutta vesilinnuille. Rehevöitymistä seuraava umpeenkasvu, särkikalakantojen runsastuminen ja veden samentuminen vähentävät vesilinnuille tärkeää elintilaa ja ravintoa.
Tutkimme kollegoideni kanssa lintujen reaktioita kunnostukseen, jotka tehtiin viidellätoista eteläsuomalaiselle kosteikolla vuosina 2004–2012. Tulokset olivat erittäin ilahduttavia. Kosteikkojen kunnostaminen lisäsi merkittävästi sekä pesivien että muuttomatkalla levähtävien lintujen lukumääriä kosteikoilla. Erityisen arvokasta oli huomata, että yleisten lajien lisäksi myös uhanalaisten lajien lukumäärät kasvoivat hoidon myötä. Kunnostetut kosteikot olivat jo entuudestaan Etelä-Suomen arvokkaimpia linnustolle ja kunnostuksen myötä niiden merkitys linnuille moninkertaistui.
Kunnostuksessa ehkäistiin rehevöitymisen aiheuttamaa umpeenkasvua ja palautettiin avointa alaa kosteikoilla. Karjan laidunnus oli hoitotoimista tehokkain, mutta myös niitto ja ruoppaus lisäsivät muun muassa puolisukeltajasorsien, kahlaajien, rantakanojen ja kaulushaikaroiden määrää. Kunnostus palautti kosteikoille myös naurulokkiyhteiskunnat, jotka ovat pesiville sorsille elintärkeitä suojapaikkoja petoja vastaan. Karjan ylivertaisuus kunnostustoimena selittynee sen ympäristöä monipuolistavalla vaikutuksella. Laidunnus ja lanta luovat kirjavat kasvi- ja hyönteisyhteisöt, jotka ovat tärkeää ravintoa linnuille.
Kuva: Markku Mikkola-Roos
Kunnostukseen sijoittaminen kannattaa
Kunnostuksen kustannusten arviointi paljasti käytettyjen varojen olevan yleisesti hyödyksi. Esimerkiksi 150 000 euron sijoitus kasvatti kosteikolla pesivien naurulokkien määrän keskimäärin tuhatkertaiseksi ja muutolla levähtävien puolisukeltajasorsien kolmikymmenkertaiseksi.
Jopa kolmanneksen maapallon arvosta on arvioitu olevan peräisin kosteikoista. Ne muun muassa takaavat vettä juotavaksi ja viljelyyn, ehkäisevät tulvia ja pidättävät haitallisia aineita sekä ovat yksi biodiversiteetin tärkeimmistä tukipilareista. Kosteikkojen vesilinnuilla on tärkeä osa niin länsimaisten kuin alkuperäiskansojen kulttuurissa. Ei tarvitse olla intohimoinen lintuharrastaja, jotta riemastuisi vesilinnuista. Kaupunkien joutsenet ja sorsat piristävät monen arkea ja vesilintujen runsas kanta takaa myös metsästäjien harrastuksen säilymisen. Tutkimuksemme kunnostetuista kosteikoista tunnetuimpia ovat Espoon Laajalahti ja Helsingin Vanhankaupunginlahti, joilla on arvoa virkistyksen ja luontokasvatuksen kautta tuhansille kaupunkilaisille.
On erittäin tärkeää, että kunnostustoimien tehokkuutta arvioidaan parhaimpien ja kustannustehokkaimpien kunnostustapojen löytämiseksi. Avoimella keskustelulla yhteisten varojen käytöstä on keskeinen yhteiskunnallinen merkitys ja on tärkeää voida esittää tutkittua tietoa luonnonsuojelun tehokkuudesta.
Ilmastonmuutos lisää kunnostuksen merkitystä
Suomen kosteikkojen merkitys ja kunnostustarve vesilinnuille kasvaa ilmaston lämpenemisen myötä. Monet vesilinnut viettävät aiempaa enemmän aikaa Pohjolassa saapuen yhä aiemmin ja poistuen myöhemmin. Jatkossa lintukantojen väheneminen voi olla entistä voimakkaampaa, jos laadultaan heikentyneet kosteikot eivät pysty ylläpitämään edes nykyistä vesilinnustoa. Ilmaston lämpenemisen on ennustettu kasvattavan myös vesistöjen rehevöitymistä lisääntyvien sateiden ja ravinnekuormituksen myötä. Sekin korostaa entisestään kosteikkojen kunnostustarvetta.
Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa arvostetun kansainvälisen Scientific Reports -julkaisusarjan verkkosivuilla.
Kirjoittaja Petteri Lehikoinen työskentelee muun muassa vesilintujen parissa Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa väitöskirjatyössään ”Linnustonsuojelu elinympäristömuutoksen edessä: linnuston vasteet ja suojelutoimenpiteiden tehokkuus”.
Twitter: @LehikoinenPepe
Sähköposti:
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.
