Maaperä on maapallon elävä iho ja uusiutumaton luonnonvara, joka on kaiken elämän perusta. Elinvoimainen maaperä tuottaa yhteiskuntaamme ylläpitäviä ekosysteemipalveluita, kuten elintarvikeketjussa tarvittavia ravintokasveja ja laadukasta pohjavettä, ravinteiden kierrätystä sekä jätteiden käsittelyä. Valuma-alueiden ja kaasunvaihdon kautta se säätelee myös pintavesien laatua ja ilmakehän koostumusta. Maaperä, jonka fysikaaliset tai kemialliset ominaisuudet ovat heikentyneet esim. liiallisen tiivistämisen tai kemiallisen kuormituksen seurauksena, ei kykene näihin tärkeisiin tehtäviin. Maaperällä onkin huomattava kansantaloudellinen ja -terveydellinen merkitys.
Huolimatta keskeisestä roolistaan jokapäiväisessä elämässämme maaperän ylläpitämien prosessien tuntemus ja yhteiskunnallisen merkityksen ymmärrys on yleisesti heikkoa. Muutoksen aikaansaaminen vaatii aktiivista viestintää ja vuorovaikutusta. Tartuimme tähän tärkeään tehtävään järjestämällä Tapiolan lukion opiskelijoille pienimuotoisen tutkimusprojektin Helsingin yliopiston maaperä- ja ympäristötieteen osastolla. Projektin teemaksi valittiin “Happamat sulfaattimaat – yksi Suomen suurimmista ympäristöongelmista”, jossa maaperäkemia, biologia ja ympäristökysymykset yhdistyvät kokonaisuudeksi.
Tutkimusprojekti toteutettiin osana lukion valinnaista ympäristökemian kurssia. Se sisälsi aiheeseen perehdyttävän luennon lisäksi kaksi tutkimusvierailua HY:n Viikin kampukselle. Veimme opiskelijat maanäytteenottoon Viikin Patoniitylle, josta on löydettävissä tuhansia vuosia sitten Itämeren pohjaan hapettomissa oloissa kerrostuneita rautasulfidisedimenttejä.
Maankohoamisen ja maankäytön muuttumisen (esim. kuivatus) myötä historialliset kerrostumat pääsevät kosketuksiin ilman hapen kanssa, minkä seurauksena sulfidi hapettuu sulfaatiksi ja muodostaa veden kanssa rikkihappoa. Maan happamoituminen heikentää ravinteiden saatavuutta sekä lisää haitallisten metallien (esim. alumiini) liukoisuutta ja kulkeutumista valumavesien mukana vastaanottaviin vesistöihin. Laboratoriossa opiskelijat analysoivat maanäytteiden kemiallisia ominaisuuksia sekä metalli- ja ravinnepitoisuuksia ja niissä tapahtuvia muutoksia näytteiden reagoidessa ilman hapen kanssa. Muutokset osoittivat, mitä maatalous- ja ympäristövaikutuksia happamilla sulfaattimailla on pohjaveden pinnan laskiessa.
Opiskelijat laativat projektista raportit ja suulliset esitelmät, joissa happamia sulfaattimaita tarkasteltiin sekä viljelyn että vesistövaikutusten näkökulmasta. Nuoret olivat hienosti lyhyessä ajassa sisäistäneet monisyisiä maaperätieteen ilmiöitä sekä syy-seuraussuhteita maankäytön, ruoantuotannon ja vesiympäristön välillä. Tutkimusprojekti herätti opiskelijat pohtimaan maaperän merkitystä yhteiskunnan ja ympäristön kannalta uudesta näkökulmasta. Nykyisellään ympäristöopetus painottuu ilmakehä- ja vesistökysymyksiin jättäen maaperän vähäiselle huomiolle. Maaperätiedon sisällyttäminen perusopetukseen lisäisi sen merkityksen ymmärtämistä ja avaisi uusia näkökulmia jo varhain. Lisäksi se tukisi uutta ilmiöpohjaista ja oppiainerajat ylittävää opetusta sekä antaisi erinomaisen kontekstin kemian, fysiikan ja ympäristötiedon opinnoille.
Projektiyhteistyö Tapiolan lukion kanssa sai hyvää palautetta sekä selkeästä kokonaisuudesta että mielenkiintoisesta asiasisällöstä ja se koettiin puolin ja toisin antoisaksi. Toivomme, että voimme jatkossakin tehdä vastaavanlaista yhteistyötä myös muiden oppilaitosten kanssa ja siten levittää tietoa maaperän merkityksestä ja tärkeydestä.
Tilaa uutiskirjeemme
Tilaamalla uutiskirjeemme pysyt ajantasalla ja saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi.
