Tutkijan todellisuutta on elää dramaattisten poliittisten virtausten sekä monien vastavoimien aktiivisuuden keskellä. Samalla yhteiskunnalliset uhkakuvat tarjoavat tutkijalle mahdollisuuksia tuoda esiin omaa ääntään. Otto Snellman (kuvassa oikealla) on tarttunut näihin tilaisuuksiin viimeisen kolmen vuoden aikana työstäessään Nesslingin säätiön rahoittaman väitöskirjahankkeen parissa.
Oton tutkimuksesta pääset kuulemaan seuraavan kerran 5. helmikuuta Puistokatu 4:ssä järjestettävässä keskustelutilaisuudessa, joka käsittelee ilmastotoimien estämisen taktiikoita. Tapahtuma on täynnä, mutta sitä voi seurata suoratoistona Puistokatu 4:n YouTube-kanavalla.
Teksti: Otto Snellman
Kolme vuotta on ekososiaalisten kriisien aikakaudella silmänräpäys ja pieni ikuisuus. Aloitin Nesslingin säätiön rahoittaman väitöskirjahankkeeni tekopyhyydestä ekokriisien politiikassa ja etiikassa kutakuinkin kolme vuotta sitten. Maailma ei ole siinä ajassa ehtinyt muuttua radikaalisti ‒ päinvastoin ‒ mutta kestävyysmurroksen vastaisten voimien kärjistyminen hyydyttää ajanjuoksua.
Suomen poliittinen johto ennemmin uhraa ilmasto- ja luontovelvoitteet kuin maltillistaa hakkuita. USA ei enää piilottele fossiili- ja raaka-aineimperialismiaan. Viimeaikaisesta päästöjen kasvun taittumisesta huolimatta kivihiili on sitkeästi osa Kiinan energiajärjestelmää ja teollisuutta, ja maan petrokemianteollisuus on jyrkässä kasvussa. 2020-luvulla alueellisesti merkittäväksi fossiilisen kaasun viejäksi noussut Israel jatkaa Palestiinan laitonta miehitystä ja Gazan kansanmurhaa.
Ajat eivät ole auvoisat, kun kestävyysmurroksen jarruttamista kaupataan ”realismina” ja ”pragmatismina”.
Selviytymiskeinoja
Yliopistolla pystyy edelleen pelottavan helposti eristäytymään ajastansa sekä hukkumaan kilpailuun, uralaskelmointiin ja muihin akateemisen kapitalismin vaateisiin. Itselleni parhaat vastavoimat näille ovat olleet:
- yliopistodemokratia eli Israelin akateemisen boikotin vaatiminen yhdessä kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa
- konkreettinen toiminta metsiensuojeluliikkeessä ‒ erityisesti uhattujen metsien luontoarvojen kartoittaminen
- hapuilevat yritykset ymmärtää ajanhetkeä yhdessä muiden kanssa.
Esimerkki jälkimmäisestä on esseeni syyskuulta 2023 suomalaisten metsäyhtiöiden ”dialogipesusta”.
Esseen kimmoke oli konkreettiset jaetut kokemukset ja havainnot ympäristöliikkeessä; pyrin kehittämään käsitteen, joka voisi tavoittaa ihmisten turhautumisen ja kritiikit yhtiöiden ”keskustelevasta” sisältömarkkinoinnista ja julkisuuden hallinnasta.
Halusin saattaa dialogipesun käsitteen nopeasti oikeaan ajanhetkeen ja katsoa, onko ihmisillä sille käyttöä. Siksi kirjoitin yleistajuisen esseen tieteellisen artikkelin sijaan. Käsitteen herättämä kiinnostus oli yllättävän suurta. Essee johti moniin kiinnostaviin ja yllättäviinkin keskusteluihin, vaikka tieteellinen julkaisu antaa vielä odottaa itseään.
Toinen esimerkki yrityksistä napata kiinni ajasta on tuleva keskustelutilaisuutemme ilmastopolitiikan estämisen kehityksestä ja kiihtymisestä: Joko luovutimme? Ilmastoestämisen uudet muodot. Tilaisuus Puistokatu 4:ssä on täynnä, mutta suoratoistoa voi seurata 5. helmikuuta klo 15–17 täällä.
Järjestän tilaisuuden yhdessä väitöskirjatutkija Sakari Säynäjoen sekä ILMEST-hankkeen tutkijoiden Sonja Pietiläisen ja Tero Toivasen kanssa. Kanssamme keskustelemaan saapuvat BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde sekä ympäristöaktivisti ja kunnallisvaltuutettu Elina Kauppila.
Rikostovereita
Väitöskirjaprosessini kannalta ratkaisevaa on ollut oikeiden ”rikostoverien” löytyminen yli tieteenalarajojen. Vaikka monia nimiä voisi mainita, heistä ehdottomasti tärkein on ollut Sakari Säynäjoki.
Sakari on kollegani käytännölliseltä filosofialta. Muilla tutkimusaloilla yhteistyö on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta filosofian teoreettinen ja käsitteellinen tutkimus on usein verrattain yksinäistä, kenties etenkin väitöskirjavaiheessa. Sakarin kanssa työskentely on ollut minulle ensimmäinen kokemus aidosta yhdessä tutkimisesta. Se on jalostanut ajatteluani enemmän kuin yksikään yksin toimitettu kirjoitus- tai lukemisharjoite.
Sakari kehittää tutkimuksessaan fossiilisten polttoaineiden ja materiaalien yhteiskuntateoriaa. Tutkimushankkeitamme yhdistävästä linkistä on kiittäminen fossiiliteollisuuden propagandaa. Analysoimme viime syksynä julkaistussa tutkimusartikkelissamme teollisuuden ilmastoaktivisteihin kohdistamia tekopyhyyssyytöksiä, jotka käyttävät hyväkseen fossiilisten polttoaineiden ja materiaalien keskeistä asemaa nyky-yhteiskunnissa.
Esitämme, että vaikka fossiiliteollisuuden tekopyhyyssyyttely on perätöntä, ei niiden hyväksikäyttämiä ”totuuden siemeniä” fossiilisista kannata heittää pois pesuveden mukana. Lyhyemmin ajatuksistamme voi lukea tästä blogitekstistä.
Yhteisartikkeli on myös poikinut spin-offeja. Työstämme Sakarin kanssa parhaillaan vertaisarviossa olevaa katsausta Suomen metsäteollisuuden kietoutumisesta fossiilisiin polttoaineisiin ja materiaaleihin. Joko luovutimme? -keskustelutilaisuudessa kuullaan ajatuksiamme äärioikeiston ”ilmastorealismista”, joka viime aikoina enemmän näkyvyyttä saanut ilmastotoimien estämiseen käytetty puheenparsi.
Vinkkejä
Suosittelen kaikkia Nesslingin apurahansaajia hyödyntämään säätiön erinomaisia tukipalveluita. Olen osallistunut säätiön koulutuksiin ja tapahtumiin, järjestänyt keskustelutilaisuuksia Puistokatu 4:ssä sekä saanut aina pyydettäessä apua viestinnässä, tapahtumatuotannossa ja tutkimushankkeen hallinnossa.
Jos se on elämäntilanteesi, aikataulusi ja budjettisi puolesta mahdollista, voin oman kokemukseni perusteella suositella apurahatyöskentelyä osa-ajalla (esim. 80 %). Osa-ajalla saat vähemmän rahaa per kuukausi, mutta apurahakausi kestää pidempään, ja helpotat omalta osaltasi akatemian rakenteellista kannustinta ylityöskentelyyn. Osa-aikaisesta työskentelystä voit sopia säätiön apuraha- ja hallintoasiantuntijan kanssa.
