Näin tunnistat roolisi murroksessa

Ihmistoiminnan asettaminen planeetan rajoihin eli kestävyysmurros on valtava työ, jota ei saa aikaiseksi yksin. Jokaisella tutkijalla on kuitenkin roolinsa murroksessa. Näin tunnistat sen.

Teksti: Enni Sahlman
Kuva: Annukka Pakarinen

Jos aiemman kirjoitukseni teesi oli, että jokainen tutkija voi luoda kestävyysmurrosta, on tämän tekstin teesi se, ettei kukaan kuitenkaan tee murrosta yksin. Murros on niin suuri kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin kajoava muutos, että se tapahtuu vain joukkovoimalla. Yksittäinen tutkija voi kuitenkin tunnistaa oman roolinsa tässä laajemmassa prosessissa. Tähän on olemassa työkaluja, joita tässä kirjoituksessa käydään läpi.

Nesslingin säätiössä puhumme aktiivisesta tutkijuudesta. Aktiivinen tutkija tunnistaa roolinsa kestävyysmurroksessa ja päättää aktiivisesti osallistua murroksen toteuttamiseen. Väitän, että jokainen tutkija, joka linkittää työnsä kestävyysmurrokseen, on velvoitettu miettimään myös yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan eli osuuttaan kestävyysmurroksen toteuttamisessa. Tässä tekstissä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden keinoina ovat pääasiassa erilaiset viestinnän ja vuorovaikutuksen keinot.

Ennen kuin omaa rooliaan kestävyysmurroksessa on mahdollista hahmottaa, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä kestävyysmurroksella tarkoitetaan. Apuna voit käyttää esimerkiksi Nesslingin säätiön määritelmää kestävyysmurroksesta.

Panos, tuotos, vaikutus, vaikuttavuus

Murroksen laajuus voi tuntua hengästyttävältä, joten murrosta ja omaa rooliaan siinä on hyvä pilkkoa osiin. Oman (tutkimuksen) vaikuttavuuden pilkkomiseen on työkaluja, joista yksi hyödyllinen on niin sanottu IOOI-malli. Nimi tulee englannin kielen sanoista input, output, outcome ja impact. Suomeksi ne kääntyisivät esimerkiksi muotoon panos, tuotos/tulos, vaikutus ja vaikuttavuus. Mallin takana on alun perin Bertelsmann Stiftung.

Mallia ei varsinaisesti ole kehitetty yksittäisen tutkijan vaikuttavuustyökaluksi, mutta mielestäni se taipuu hyvin myös siihen. Tutkijan tapauksessa mallin ansio on se, että se helpottaa abstraktin ilmiön eli vaikuttavuusketjun pilkkomista helpommin hahmotettaviin ja jopa mitattaviin osiin.

Tähän tapaan:

• Input: Panokset, eli käyttämäsi resurssit, kuten raha, aika, osaaminen tai verkostot.
• Output: Tuotokset, eli toimintasi suorat ja mitattavat tulokset kuten tapahtumat, koulutukset tai kirjoitukset.
• Outcome: Vaikutukset, eli kohderyhmässä näkyvät muutokset kuten tiedot, asenteet, käyttäytyminen tai toimintatavat.
• Impact: Yhteiskunnallinen vaikuttavuus, eli pitkän aikavälin laajempi muutos hyvinvoinnissa, ympäristössä tai yhteiskunnassa.

IOOI-mallin hyödyntämiseksi tarvitaan aina muutosteoria, theory of change. Senkeskiössä on mallin viimeinen askel, tavoiteltu vaikuttavuus, eli se muutos, johon toiminnalla tähdätään. Kestävyysmurroksen tutkija voi ottaa muutoksen annettuna: tavoitteena on aina saada aikaan kestävyysmurros.

Silloin abstrakti kehikko voisi täyttyä esimerkiksi tällaisilla konkreettisilla asioilla:

• Input: Väitöskirjatutkijan työaika
• Output: Mitattavana tuloksena syntyy esimerkiksi mielipidekirjoitus, seminaariesitys, politiikkasuositus tai työpaja.
• Outcome: Edellisten vaikutuksesta voi tapahtua esimerkiksi seuraavaa: metsäsertifikaatin kriteereissä huomioidaan tutkimustulos, kansalaisaloitteeseen saadaan lisää nimiä, tutkimuksen tulos tai tutkijoiden politiikkasuositus mainitaan valiokuntakäsittelyssä tai tutkija kutsutaan valiokunnan kuultavaksi tutkimuksensa aiheesta.
• Impact: Lopulta vaikuttavuus ilmenee esimerkiksi niin, että metsien monimuotoisuus tulee paremmin turvatuksi tai eläinperäisten tuotteiden kulutus vähenee, eli kestävyysmurros ottaa askelen eteenpäin.

Huomionarvoista on, että usein kun puhutaan vaikuttavuudesta, impactista, puhutaankin itse asiassa tuotoksista, tuloksista tai vaikutuksista. Ja tämä on ihan ok! On vain hyödyllistä tunnistaa näiden ero.

Työpajan järjestäminen ei vielä ole vaikuttavuutta, mutta jos työpajassa syntyy uusia yhteistöitä, jotka johtavat esimerkiksi ympäristön kannalta parempaan lainsäädäntöön, on työpajalla ollut roolinsa vaikuttavuusketjussa. Samaan tapaan tutkimuksen tulos ei vielä itsessään ole vaikuttavuutta, mutta siitä viestiminen käynnistää ketjun, joka voi lopulta johtaa vaikuttavuuteen.

Tee sitä, mikä inspiroi

IOOI-mallia käytännönläheisempi tapa hahmottaa omaa roolia ja mahdollisia vaikuttamisen tapoja on yksinkertaisesti kysyä itseltään: Mitä osaan? Mitä tykkään tehdä? Mikä tuntuu minusta luontevalta?

Jos vahvuutesi on kirjoittaminen, voit keskittyä blogipostauksiin ja mielipideteksteihin. Jos olet lavalla kuin kotonasi, voit panostaa puheenvuoroihin eri tilaisuuksissa. Jos valokeila ei tunnu omalta, voit olla se tutkija, joka auttaa tekemään taustatyötä kollegalle, joka on lupautunut median haastateltavaksi. Oman tavan löytäminen on palkitsevaa ja silloin vaikuttavuusajattelu asettuu luontevaksi osaksi työtäsi. Samalla voit tunnistaa, mitä taitoja sinulta ehkä puuttuu ja mitä haluaisit kehittää.

Mikä on oman tieteenalasi tapa vaikuttaa?

Omaa roolia kestävyysmurroksessa voi hahmottaa myös oman tieteenalan tai tutkimuskohteen kautta. Eri tieteenaloilla on erilaisia tapoja vaikuttaa.

Onko tieteenalallesi luontaista esimerkiksi tuottaa patentteja tai kaupallisia sovellutuksia, jotka auttavat yrityksiä edistämään kestävyysmurrosta? Jos tähtäät tähän vaikuttamisen tapaan, on hyvä tunnistaa jo työsi alussa ne yritykset tai toimialat, joita tuloksesi voisivat hyödyttää ja käydä niiden kanssa vuoropuhelua.

Ehkä tutkimuksesi tuloksena on uusia käsitteellisiä avauksia, jotka auttavat viemään koko tieteenalaasi kestävyysmurroksen suuntaan. Panosta silloin vuorovaikutukseen akateemisen yhteisön sisällä.

Saisiko tuloksistasi koottua täydennyskoulutuskurssin lukio-opettajille? Ovatko tuloksesi heti politiikkarelevantteja? Voitko tuloksillasi auttaa kansaisyhteiskuntaa tai järjestöjä murroksen edistämisessä? Mitä aiemmin tunnistat sen vaikuttamisen tavan, johon tähtäät, sitä paremmat suunnitelmat voit tehdä, ja kontribuutiosi kestävyysmurrokseen rakentuu kuin itsestään työsi ohessa.

Murroksen tekeminen ja vaikuttavuuden rakentaminen on pitkäjänteistä työtä. Vaikutuksesi ei ehkä heti ole ilmiselvä, mutta jokainen panos rakentaa polkua tulevalle murrokselle. Toistan siis jo aiemmassa blogissa sanomani:

Yksittäinen tutkijakin voi tehdä paljon – hän voi tehdä parhaansa.