Apua ympäristöahdistuksen käsittelyyn

Ympäristöahdistusta ei voi yksioikoisesti luokitella pelkästään ongelmaksi tai voimavaraksi, sillä se voi olla molempia. Tutkija Panu Pihkala on tunteiden ja ympäristökysymysten parissa työskentelevä monitieteinen tutkija, joka on luonut ympäristöahdistuksesta teoreettisen prosessimallin. Nesslingin säätiön apurahan avulla prosessimalli taipui yleistajuisiksi videoiksi kansainvälisen työryhmän kanssa. Blogikirjoituksessaan hän avaa hankkeensa taustoja.

Teksti: Panu Pihkala

Esplanadi on täynnä turisteja kesäisessä Helsingissä. Kävelen pitkänhuiskean latinomiehen kanssa Runebergin patsaan luo ja lausumme yhteen ääneen kameralle: ”This is Teaching Climate Together.” Kuvaan videota yhdessä @queerbrownvegan-nimellä tunnetun somevaikuttaja Isaias Hernandezin kanssa. Tuotoksemme päätyy aikanaan hänen reilun 200 000 someseuraajansa katsottavaksi. Kamera on mukana myös Kaivopuistossa, jossa ekopsykologi Juni Sinkkonen antaa haastattelua puun alla ja ympäristökirjailija elin kelsey puhuu kalliolla Suomenlinnan merinäkymät takanaan.

Johdin vuonna 2024 Nesslingin säätiön rahoittamaan hanketta, jossa teimme kaksi isohkoa ympäristötunteisiin liittyvää videoprojektia: animaatioelokuvan ja pitkän keskusteluvideon. Samalla kuvasimme materiaalia dokumenttielokuvaan nuorten aikuisten ilmastotunteista. Kuvausryhmä päätti tulla livenä Helsinkiin, mikä johti yllä kuvattuihin hetkiin sekä moniin muihin kesäisiin kohtaamisiin kaupungin kaduilla. Projektin kautta aukesi ainutlaatuinen mahdollisuus viedä suomalaista ympäristötunnetutkimusta laajemmalle kansainväliselle yleisölle. Samalla tulimme sivutuotteena levittäneeksi positiivista Suomi-kuvaa maailmalle, koska amerikkalaiset ihastelivat monia suomalaisia toimintamuotoja.

Hankkeen päätavoitteena oli auttaa ihmisiä käsittelemään ympäristötunteita paremmin sekä itsenäisesti että yhteisöissä. Keskeinen työväline tähän oli prosessimalli, jota kuvaan alla tarkemmin. Halusimme mahdollistaa eri sukupolvien välisen yhteistyön ja tätä kautta saada monipuolisia näkökulmia ympäristötunteiden kanssa elämiseen.

Valmiit videot ovat katsottavissa sivulta The Process of Eco-anxiety ja ne jaettiin myös eri sosiaalisen median alustoilla.

Miten ympäristöahdistuksen kanssa pärjää?

Ympäristöahdistus-sanalla voidaan kuvata eriasteista merkittävää huolta ympäristökriisistä. Joskus se ilmenee voimakkaina ahdistusoireina ja tai masennuksena. Pohjimmiltaan ympäristöahdistus kuitenkin liittyy siihen, että ihminen havainnoi ympäristökriisiin liittyviä ongelmia ja tämä aiheuttaa vaikeita tunteita. Tällainen havahtuminen on samalla mahdollisen ongelmanratkaisun lähtökohta. Ympäristöahdistusta ei siis voi yksioikoisesti luokitella pelkästään ongelmaksi tai voimavaraksi, sillä se voi olla molempia.

Pitkän tutkimustyön tuloksena loin ympäristöahdistuksen prosessimallin. Se kuvaa erilaisia vaiheita ja ulottuvuuksia, joita ympäristökriisin kohtaamiseen usein liittyy.

Prosessimalli tiivistää ja yksinkertaistaa. Ihminen tarvitsee sopeutumista ja muuttumista varten kolmea asiaa: toimintaa, tunteiden käsittelyä ja voimavaroista huolehtimista. Suru voi auttaa menetysten kohtaamisessa. Etäisyyden pitäminen on toisinaan tarpeen, jotta hermosto rauhoittuu.

Hankkeen aikana käydyissä keskusteluissa tuli hyvin ilmi se, kuinka eri ihmisillä voi olla erilaisia haasteita tämän tasapainon suhteen. Jo pelkästään ympäristötunteiden tunnistaminen voi olla haastavaa, etenkin jos yhteisö ei tue sitä. Parhaimmillaan tasapainosta ja coping-keinoista keskusteltaisiin säännöllisesti yhteisöissä. Prosessimalli antaa myös myötätuntoisen viestin: on ymmärrettävää, että mielialat vaihtelevat.

Videot tehtiin kansainvälisen työryhmän kanssa

Hankkeen lähtökohtana oli vahva kansainvälisyys. Ympäristötunteet ovat globaali asia ja monipuoliset näkökulmat ovat tarpeen. Ytimessä oli yhteistyö itseni ja kelseyn välillä, joka alkoi jo 2020-luvun alussa ja jatkui esimerkiksi kelseyn Lauttasaaren residenssiajan muodossa. Maailmankansalainen kelsey toi mukanaan rikkaita verkostojaan.

Hankkeessa tuotimme erilaisia videoita, jotka avaavat ympäristöahdistuksen ja prosessimallin eri puolia. elin kelseyn käsikirjoittama kolmen minuutin animaatioelokuva The Dance: Living with Eco-anxiety kuvaa nuoren ihmisen elämää ympäristökriisin keskellä. Tasapainon löytäminen on usein haastavaa. Luontoyhteys on yksi merkittävä voimavara.

Animaation tuotannosta vastasi kanadalainen alkuperäiskansataustainen Spotted Fawn -yhtiö Amanda Strongin johdolla, ja kuvakieli sekä Piqsiqin musiikki ammentavat kansainvälisestä perinteestä. Hankkeen aikana osa tuotantotiimistä joutui pelkäämään ilmastonmuutoksen voimistamia maastopaloja, mikä toi työlle melkoista ajankohtaisuutta.

Teaching Climate Together -keskusteluvideossa pureudumme ilmastotunteisiin Isaias Hernandezin kanssa. Hänet tunnetaan yli sadantuhannen sosiaalisenssa median seuraajan keskuudessa nimellä QueerBrownVegan ja hänen työnsä laajentaa ympäristöviestinnän sävyjä esimerkiksi latinoyleisöjen suuntaan. Isaias pohdiskeli videossa omaa historiaansa ympäristötunteiden suhteen. Keskustelimme esimerkiksi aktivistien jaksamisen kysymyksistä: burnout on valitettavan yleinen ongelma, ja riittävä lepo sekä tunteiden käsittely ovat sille vastavoimia.

Kuvauksesta vastasi Stranded Astronaut -tuotantokaksikko, Tehya Jennett ja Maxfield Biggs. He filmasivat samalla materiaalia tulevaan dokumenttiin How Are You, Really?, joka keskittyy nuorten aikuisten jaksamiseen ilmastokriisin keskellä. Kaksikon aiempi lyhytdokumentti nuorten ilmastoahdistuksesta on katsottavissa Vimeossa.