Kristiina Takkinen aloitti vuonna 2021 Nesslingin säätiön toimistolla apuraha- ja hallintokoordinaattorina. Mutta kuka Kristiina oikein on ja miten hän on päätynyt Nesslingille? Entä mikä on hänen paras dyykkauslöytönsä?
Kristiina, kuka olet?
”Olen 37-vuotias filosofian maisteri ja tradenomi, sekä luonnon ystävä.
Valmistuin tradenomiksi 2011 ja koska takataskussa oli myös vaatturin paperit, suuntauduin vahvasti vaatealalle, sillä minua kiinnosti vaatealan kestävyys. Sitten sain tietää, että on olemassa sellainen oppiaine kuin folkloristiikka. Olen aina rakastanut tarinoita ja kokenut vahvasti niiden merkityksellisyyden. Tarinoilla on myös valtava voima, sillä ne vaikuttavat maailmankuvamme ytimessä, heijastavat arvomaailmaamme ja siten ohjaavat toimintaamme. Valmistuin vuosi sitten kulttuuriperinnön maisteriohjelmasta, pääaineenani folkloristiikka.”
Mitä ekologinen ajattelu merkitsee sinulle?
”Kun olin 9- tai 10-vuotias, koulun kirjaston seinälle oli ripustettu tuhruinen mustavalkoinen pamfletti, jossa kehotettiin boikotoimaan tunnettua karvanajovälineiden tuottajaa sen suorittamien eläinkokeiden vuoksi. Silloin muistan ensi kertaa havahtuneeni siihen, että eläimiä ja luontoa voidaan käyttää julmalla tavalla hyväksi.
Myöhemmin heräsin kulutuskriittisyyteen ja resurssitietoisuuteen. Olen elänyt tietoisen vastahankaista elämää: koitin jossain vaiheessa esimerkiksi elää pääasiassa ylijäämällä, jota sivilisaatiomme tuottaa. Dyykkasin ahkerasti, enkä kokenut koskaan puutetta. Kerran löysin joulun jälkeen valtavan laatikollisen Mars-suklaakalentereita, joista nautiskeltiin pitkään. 2000-luvulla nämä asiat eivät olleet vielä niin paljon esillä, ja elämäntapani tuntui marginaaliselta toiminnalta.
Omassa elämässäni luonto ja eläimet ovat nousseet vahvaksi teemaksi, koska on tuntunut, että niillä ei ole niin paljon puolustajia. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että luonto- ja ympäristöasiat ovat usein limittyneitä ihmisoikeuskysymyksiin, erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksiin. Tunnen vahvasti elämän samuuden muiden elollisten kanssa.
Olen toiminut kymmenisen vuotta Vihreä elämänsuojelun liitto ry:ssä ja Elonkehä-lehdessä. Ajattelen, että jos haluaa muuttaa kokonaista kestämätöntä kulttuuria, muutoksen on lähdettävä arvoista.”
Millainen muutos voisi olla?
”Aika usein asiat, joita tarvitaan hyvään elämään, ovat henkisiä ja sosiaalisia – puhun nyt meidän puolesta, joiden perustarpeet on tyydytetty. Olen kokenut paljon ympäristöahdistusta ja -masennusta, varsinkin silloin, kun sain syväekologisen herätyksen. Tarvitsemme luovia kokeiluja ja ratkaisuja! Ihminen voi aina oppia uutta, henkisellä puolella ei ole rajoja.
Tein graduni suomalaisten survivalistien maailmankuvasta ja opin, että moni survivalisti testasi ennakkoluulottomasti perinteisiä elämäntapoja omavaraisuudesta lähtien – ja toisaalta teki myös ihan uusia, ennennäkemättömiä kokeiluja. Ehkä hieman yllättäen monilla survivalisteilla on hyvin elämäkeskeinen arvomaailma: taustalla on tietoisuus riskeistä ja riippuvuussuhteista, joista moni kytkeytyy kestämättömään elämäntapaamme. Siksi voisikin sanoa, että luonnonsuojelu on parasta survivalismia.”
Mennään sitten työhösi Nesslingin säätiössä. Mikä hallinnollisessa työssä viehättää?
Hallinnollinen työ on todellakin mun juttu! Rakastan asiainhoitoa ja kunnossapitoa – sitä tunnetta, kun kaikki on ojossa. Tämä työ yhdistää hauskalla tavalla monenlaista osaamistani ja kiinnostuksen kohteitani.
Monet kokevat hallinnolliset asiat etäiseksi ja hankalaksi byrokratiaksi, ja apurahansaajalle voi olla vaikeaa tarttua niihin kaiken muun työn ohessa. Haluan olla apuna, jotta hallinnolliset asiat eivät suotta aiheuttaisi päänvaivaa. Kannustan myös kääntämään ajatuksen päälaelleen ja ottamaan hallinnollisista toimista hyödyn irti; esimerkiksi raportointi ja budjetointi ovat erinomaisia työkaluja oman hankkeen kokonaisuuden hahmottamiseen ja seuraamiseen. Siksi näitä kannattaa miettiä ensisijaisesti työvälineinä omalle hankkeelle, eikä pelkästään pakollisena raporttina muille tahoille.
Ajattelen, että hallinnollisen työn hyvin ja ammattimaisesti hoitaminen mahdollistaa hankkeiden menestyksen. Myöskään Säätiön tarkoituksen toteuttaminen, eli kestävään tulevaisuuteen tähtäävän tutkimuksen edistäminen ja tiedon jalkauttaminen yhteiskuntaan, ei olisi mahdollista ilman hallinnollista työtä. Jonkunhan täytyy laittaa apurahat maksuun ja katsoa, että kaikki pysyy ojennuksessa.”
Miltä Nesslingillä työskentely on tuntunut ja mitä odotat tulevalta?
”Vastaanotto säätiöllä on ollut hirmu lämmin. Työskentelin ensimmäiset puolitoista kuukautta yhdessä hallintopäällikkö Paula Erikssonin kanssa, joka perehdytti minut työhön kädestä pitäen. Oli ihanaa työskennellä yhdessä ja tutustua Paulaan – löysimme hienon yhteisen sävelen. Toisaalta on kiva päästä nyt itse puikkoihin ja tietää, että Paula pääsee ansaitulle lomalle ja siitä perhevapaalle uuteen elämään. Haluan pitää täällä kaiken ojossa myös häntä varten!
Odotan todella mielenkiintoista tulevaa. Säätiössä vuodenkierto rytmittää paljon tekemistä ja työtehtäviä, ja on jännittävää päästä seuraavaan apurahakierrokseen mukaan. Ensi vuodelta odotan myös Puistokatu 4 -hanketta ja Nesslingin Säätiön 50 v. juhlavuotta – ihanaa että saan olla mukana!”
