Pandemiassa korostuu ihmisen, ympäristön ja eläinten vuorovaikutussuhde – virus ei taistele ihmistä vastaan. Vuorovaikutuksesta huolimatta pandemian leviämisen taustalla on ihminen.
Lepakot, muurahaiskävyt, villieläinten salametsästäjät ja –kuljettajat, ihmisiä vilisevät torit… Uuden koronaviruksen SARS-CoV-2 aiheuttaman COVID-19 pandemian alkuperä kokoaa yhteen monia toimijoita. Pandemia toimiikin erinomaisena esimerkkinä, kun tarkastellaan viruksen, eläimen ja ihmisen yhteiseloa.
’One Health’ on luonnontieteissä, eläinlääketieteessä ja kansainvälisessä terveydessä jalansijaa saanut monitieteinen ja monilajinen lähestymistapa joka korostaa ihmisten, eläinten, ja ympäristön keskinäistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta – yhteinen terveytemme. Tämä kolmitahoinen lähestymistapa kyseenalaistaa eriytettyä näkemystä terveydestä lajispesifeissä lokeroissa tai oppiainelajeittain eriytettynä. One Health -näkökulma sisällyttää ei-inhimilliset toimijat terveyden määritelmään, ja järjestää näin uudelleen ihmisten ja eläinten suhdetta lääketieteessä ja eläinten hoidossa. Tavoitteena on, että eri alat puhuisivat enemmän keskenään niin tutkimuksessa kuin käytännössäkin.
Meneillään olevan pandemian ymmärtämiseksi monilajinen kokonaisuuksien tarkastelu on tarpeen. SARS-CoV-2n alkuperä on jäljitetty hevosenkenkäyökkö lepakkolajiin, josta se on siirtynyt muurahaiskäpyyn ja sitten ihmiseen. One Health -lähestymistapaa on kuitenkin kritisoitu ihmiskeskeisyydestä – eläimillä on väliä vain ja niin kauan, kun ne uhkaavat ihmisten terveyttä. Kritiikin valossa eläinten hyvinvointi itsessään on toisarvoista, ja valjastettu ihmisten etuun nähden.
Ilmaston lämpeneminen ja tartuntataudit
One Health -kentällä kolmesta osa-alueesta ympäristö saa vähiten rahoitusta ja huomiota tutkimuksessa. Ilmastonmuutos, metsien hakkuu, tai kaivostoiminta ovat harvoin terveyteen keskittyvän tutkimuksen agendalla.
Tutkijat ovat kuitenkin esittäneet, että tartuntatautien leviäminen ja ympäristö ovat kytköksissä toisiinsa, ja kuten COVID-19 pandemia osoittaa, yhteyksillä on valtavia vaikutuksia kansanterveyteen. Scientists’ warning to humanity -raportti, joka käsittelee mikrobien ja ilmastonmuutoksen yhteyttä, sekä The Lancetin Countdown on Climate Change and Health -raportti, joka kartoittaa ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia, kuvaavat konkreettisin esimerkein, kuinka ilmaston lämpiäminen vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, mikäli lämpenemistä ei saada rajoitettua puolentoista asteeseen. Vaikutukset ovat esillä jo nyt: raportit kuvaavat ilmaston lämpenemisestä johtuvaa uusien mikrobien siirtymistä luonnon kiertokulkuun jäätiköiden ja ikiroudan sulaessa ja tautivektorien siirtymistä uusille alueille lämpenevän ilmaston myötä (puutiaiset Suomessa, myös dengue, zika ja malaria). Raportit kertovat maaperän köyhtymisestä, vesien noususta, kuivuudesta ja kuumuudesta seuraavavasta epävarmuudesta ruoan suhteen ja aliravitsemuksesta, mikä kaikki vuorostaan lisää tartuntariskejä.
Syitä sille, miksi ihmiset ovat lähestyneet lepakkoluolia tai villieläinten asuinalueita, mikä on mahdollistanut viruksen siirtymisen ihmiseen, ei löydy yhteisen terveyden periaatteista tai tieteellisistä raporteista. Vastauksia on haettava ihmisten toiminnasta ja rakenteista.
Ihmiset ovat eriarvoisia tartuntatautien edessä
Jos päädymme tarkastelemaan tartuntatauteja pelkästään ihmisestä käsin ja keskitymme tautien akuuttiin torjumiseen, jää herkästi huomaamatta, mikä on ollut ihmisen oman toiminnan rooli tautien synnyssä. COVID-19 pandemia on seurausta ihmisen aiemmasta toiminnasta: kestämättömästä kulutuksesta, joka edellyttää laajamittaista metsien hakkuuta, kaivostoimintaa ja teollista ruuantuotantoa. Pandemian leviämisessä on oleellista tarkastella myös ihmisten välisiä valtarakenteita.
Terveydensosiologinen näkökulma korostaa, että terveys on sosiaalisesti rakentunut kokonaisuus, jossa historiallisia valtasuhteita seuraten eri ihmisryhmät tai valtiot eivät ole samassa asemassa tartuntataudeista selviämisen suhteen. Terveys ei ole biologinen ominaisuus, vaan sen taustalla on monimuotoinen kirjo erilaisia vaikuttavia tekijöitä. Esimerkkejä näistä tekijöistä ovat mm. terveydenhuoltojärjestelmän taso alueella, jolla ihminen asuu, sanitaatioinfrastruktuuri (mm. puhdas vesi ja viemäröintijärjestelmä), sekä tasa-arvo. COVID-19 pandemia on osoittanut, kuinka eri tavoin organisoidut terveydenhuoltojärjestelmät ovat erilaisessa asemassa pandemioihin varautumisen suhteen ja kuinka eri tavoin kansalaisten selviämistä on pyritty turvaamaan. Carlo Caduff, antropologi, on tutkinut eri maiden kykyä varautua pandemioihin. Hän esittää, että maat, joissa ei ole toimivaa julkista terveydenhuoltoa – oli kyseessä sitten matalan tulotason maa Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa tai merkittävä talousvaltio, jossa painopiste on yksityissairaanhoidolla – pystyvät varautumaan heikommin. Maailmanlaajuisesti terveysongelmat kasautuvat alemmille yhteiskuntaluokille ja tarvitaan kansainvälistä poliittista tahtotilaa, jotta (terveys)eriarvoisuuksia voidaan vähentää.
COVID-19 pandemia on osoittanut, miten tärkeää on lähestyä terveyttä kokonaisvaltaisesti. Se on myös osoittanut, että valtiot ja yhteisöt halutessaan pystyvät muuttamaan toimintaansa nopealla aikataululla – puolentoista asteen tavoite on karanteenin jälkeenkin ensiarvoisen tärkeä. Emme ole sodassa viruksia vastaan. Ihmisten on aika kantaa kollektiivisesti vastuuta siitä, kuinka tähän tilanteeseen on päädytty.
Salla Sariola (PhD, dos) on Akatemiatutkija Helsingin Yliopistolla ja johtaa Social Study of Microbes tutkimusryhmää sosiologian oppiaineessa. Hänen tutkimuksensa käsittelee ihmisten ja mikrobien muuttuvia suhteita: niin hapattamista ja kompostointia kuin antibioottiresistenssiä ja ympäristömikrobiologiaakin. Hänen kenttätyönsä on vienyt hänet eripuolille Intiaa, Sri Lankan sairaaloihin, HIV aktivistiliikkeiden pariin Keniaan, sekä Burkina Fason ja Beninin laboratorioihin. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Ethics and Politics of Community Engagement in Global Health Research (Routledge, 2020, yhdessä Lindsey Reynoldsin kanssa), Research as Development: Biomedical Research, Ethics and Collaboration in Sri Lanka (Cornell University Press, 2019, Bob Simpsonin kanssa), ja Gender and Sexuality in India: Selling Sex in Chennai (Routledge 2007 ja 2012).
Salla Sariola on mukana keskustelemassa Ympäristödialogissa: Ympäristönmuutos ja tartuntataudit. Tilaisuus järjestetään etälähetyksenä keskiviikkona 6.5.2020 klo 16.30 – 18. ILMOITTAUDU MUKAAN YMPÄRISTÖDIALOGIIN.
