Metsäsertifiointi pyrkii turvaamaan monimuotoisuutta ja ekosysteemejä lainsäädäntöä laajemmin. Se ei kuitenkaan ole onnistunut pysäyttämään tai hidastamaan etenevää luontokatoa. Vaikka metsien käsittelyn kestävyyttä vaaditaan äänekkäästi, metsäsertifiointi ei ole onnistunut kanavoimaan kestävyyden turvaamisen kustannuksia arvoketjuun. Kuluttajan on vaikea arvioida sertifikaattien todellista vaikutusta ekologiseen kestävyyteen ja valinnallaan ohjata niiden kehittämistä luonto- ja ilmastoystävälliseen suuntaan.
Ilmastonmuutos ja luontokato huolettavat kansalaisia ja kuluttajia, mutta heidän on vaikea kanavoida huolensa teoiksi. Kaikkein arkipäiväisimmät kestävyysteot ovat pieniä kulutusvalintoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruokaan tai liikkumiseen. Joskus kuluttaja tekee myös suuria ostopäätöksiä – esimerkiksi valitessaan huonekaluja tai remontoidessaan kotia – ja miettii valintojensa ympäristövaikutuksia sekä mahdollisuutta suosia kotimaista. Mutta pystyykö kuluttaja ostovalinnoillaan ohjaamaan metsien hoitoa ja käyttöä ilmasto- ja luontoystävälliseen suuntaan, esimerkiksi valitsemalla sertifioidun tuotteen?
Suomessa on käytössä kaksi metsäsertifiointijärjestelmää: FSC (Forest Stewardship Council) ja PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification). Ne ovat kansainvälisiä standardeja, joiden kansalliset kriteerit päivitetään määrävälein. Metsäsertifioinnilla pyritään osoittamaan, että metsiä hoidetaan ja käytetään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi, läpi koko arvoketjun. Suomessa on 18,5 miljoonaa hehtaaria PEFC-sertifioitua metsää (yli 90 % talousmetsistä) ja 2,2 miljoonaa hehtaaria (n. 10 % talousmetsistä) on FSC-sertifikaatin piirissä. Kriteerien noudattamisesta vastaavat kaikki sertifikaattiin sitoutuneet toimijat metsänomistajista alkaen. Halutessaan metsänomistaja voi irtautua sertifioinnista, jolloin se ei enää ohjaa metsänkäsittelyä.
Kestävän metsätalouden laajassa ohjauskeinovalikoimassa, joka kattaa lainsäädännön, rahoituksen, suositukset ja neuvonnan, lähimpänä kuluttajaa on sertifiointi. Kuluttajan ostopäätös perustuu käsitykseen metsäsertifioinnin luotettavuudesta, mutta harva pystyy itse perehtymään sertifioinnin kriteeristöön tai arvioimaan eri tavoin sertifioituja tuotteita.
Metsäsertifiointi pyrkii turvaamaan monimuotoisuutta ja ekosysteemejä lainsäädäntöä laajemmin. Standardeina ne ovat suosituksia ja ohjeita vaativampia. Toisaalta sertifiointi ei ole onnistunut pysäyttämään tai edes hidastamaan etenevää luontokatoa, eikä meillä käytössä olevissa sertifikaateissa ole hiilitasetta parantavaa mekanismia. Sertifiointi pyrkii varmistamaan tiettyjen varsin rajallisten metsäekosysteemien piirteiden säilymisen. Esimerkiksi vesistöjen varsien suojakaistat edistävät monimuotoisuutta, mutta ne eivät riitä takaamaan ekologista kestävyyttä.
FSC:n vaatimukset ovat PEFC:tä tiukemmat mm. säästettävien puiden määrän ja laadun sekä suojeltavien luontokohteiden suhteen. Molemmista sertifikaateista aiheutuu metsänomistajalle kustannuksia, mutta FSC tulee kalliimmaksi, ainakin jos se ei tuo puulle lisähintaa.
Sertifiointi on erityisen tärkeää suurille puuta vieville ja jatkojalostaville yrityksille sekä jälleenmyyjille, jotka palvelevat kestävyyttä vaativia kuluttajia. Samalla kun metsien käsittelyn kestävyyttä vaaditaan kovaan ääneen, metsäsertifiointi ei ole onnistunut kanavoimaan kestävyyden turvaamisen kustannuksia arvoketjuun puun tuotannosta teollisuuteen ja kuluttajalle. Arvoketjun toimijoilla ei myöskään ole riittänyt rahkeita luoda ja markkinoida ekologisesti kunnianhimoisempaa järjestelmää.
Kuluttajan näkökulmasta ongelmallista on, että hän ei pysty arvioimaan, onko sertifioinneilla todellista vaikutusta ekologiseen kestävyyteen. Järjestelmän viimeinen lenkki ei pysty vertaamaan eri metsäsertifiointeja ja valinnallaan ohjaamaan niiden kehittämistä ekologisesti kestävämpään suuntaan.
Eeva Primmer, tutkimusjohtaja, professori, Suomen ympäristökeskus, SYKE. Eeva Primmer on taustaltaan metsänhoitaja ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori, joka on tutkinut metsä- luonto- ja luonnonvaratavoitteiden ohjaamista sekä ekosysteemipalveluiden hallintaa.
Kimmo Syrjänen, ryhmäpäällikkö, Suomen ympäristökeskus, SYKE. Kimmo Syrjänen on taustaltaan biologi (FM), joka on ollut pitkään mukana vapaaehtoisen metsiensuojelun kehittämisessä sekä lajien ja luontotyppien suojelussa ja tutkimuksessa. Syrjänen on ollut mukana SYKEn edustajana PEFC:in standardoimistyöryhmässä.
Kimmo Syrjänen on keskustelijana Ympäristödialogissa: Metsäsertifikaatit ja ekologisesti kestävä metsänhoito. Eeva Primmer fasilitoi keskustelun. Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 10.11.2021 klo 16.30 –18.
