Minä väitän: Kaupungit voisivat ’tuuppautua’ paremmin ilmasto-agendalle
Keskustelu kaupunkien roolista ilmastonmuutoksen hillitsijänä on aiheellisesti laajentumassa pelkästä päästöjen suitsimisesta kattamaan myös ilmastonmuutoksen riskit kaupunkilaisten terveydelle, kirjoittaa Emma Terämä. Kaupunkisuunnittelulla tulisi tuottaa ilmastonkestävää elinympäristöä ja samalla tuupata kaupunkilaisia kohti vähäpäästöistä elämäntapaa.
Kaupungit ilmastonmuutoksen polttopisteinä
Tiedostettu, tiedostamaton, tuupattu. Richard Thalerin voittama talouden Nobel muistutti meitä käyttäytymisen ja taloustieteen välisistä yhteyksistä. Mutta tosiasiassa Thalerin ja kumppaneiden ’tuuppausteoriaa’ [engl. ’nudging’] on sovellettu paljon muuallekin kuin taloustieteisiin.
Kaupungit ja ilmastonmuutos -agendalle on nousemassa uusi ja voimakas näkökulma: Terveys. Ei puhuta enää vain päästöistä, käyttäytymisestä päästöjen vähentämiseksi, päästötavoitteista ja kaupunkien kulutuksesta, vaan on alettu nähdä kaupungit niinä vaikuttavina keskuksina joita ne ovat, ja joita ne tulevatkin olemaan, nimittäin sekä ihmisten, että kriittisen infrastruktuurin pelikenttinä. Suurimmat ilmastonmuutoksen riskit voivat siis realisoitua juuri kaupungeissa, koska jos siellä menee ’jokin pieleen’, on sillä suuret välittömät ja välilliset vaikutukset (kerrannaisvaikutukset).
Ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset keskittyvät kaupunkeihin
Mahdollisiin ilmastovaikutuksiin eivät lukeudu vain aineelliset vahingot, kuten tulvavesi kellarissa, murtunut silta tai kaatuneet puut. Ilmastovaikutuksia voivat olla myös väestöön suoraan (tai useammin epäsuoraan) kohdistuvat vahingot. Tällaiset vaikutukset mitataan yhä useammin vaikutuksina terveyteen ja toimintakykyyn.
Ymmärrystä on jo karttunut siitä, miten ilmaston lämpeneminen ja kuumien jaksojen kaltaiset lisääntyneet ääriolosuhteet, vaikuttavat erityisesti iäkkäiden kuolemiin. Nämäkin tapahtuvat pääosin kaupungeissa. Nyttemmin huomio on kuitenkin alkanut kohdistua muihin, ei-kuolemaa tuottaviin, mutta terveyteen vaikuttaviin olosuhteisiin, kuten liukkaisiin keleihin. Niitä on tulossa Suomeen lisää.
Liukkaus on kytköksissä paitsi ilmastoon (pitkä aikaväli) ja säähän (lyhyen ajan vaihtelut), myös kaupunkisuunnitteluun. ’Iäkäs nainen kaatui marraskuussa pellolla ja mursi lonkkansa’ on suhteellisen harvinainen otsikko. Väitän, että pellolla, metsässä, rantahiekalla ei juurikaan tapahdu säähän liittyviä havereita. Sen sijaan ne tapahtuvat rakennetussa ympäristössä.
Hyvä suunnittelu ja päätöksenteko tuuppaa kansalaisia kohti terveellistä ja vähäpäästöistä arkea
Olemme Suomen ympäristökeskuksessa tutkineet kaupunkiympäristöjä myös terveysnäkökulmasta. Tiedämme siis, että rakennetun ympäristön lomaan on ujutettava vihreää tavalla tai toisella, ja että se tukee terveyttämme läpi elämän. Tämän edistämiseksi kaupunkisuunnittelulla ja -päättäjillä on merkittävä rooli.
Voimme edistää kaupunkilaisten terveyttä ja samalla tukea kaupunkien roolia aktiivisessa ilmastopolitiikassa. Hyvä esimerkki käytännön tuuppaustoimesta on esimerkiksi niin sanotun kaupunkikudoksen vaikutus ihmisen liikkumiseen: käveltävissä ja pyöräiltävissä olevat etäisyydet taitetaan mieluusti näillä kulkumuodoilla, kun ympäristö on tehty houkuttelevaksi ja se mahdollistaa aktiivisen liikkumisen. Kävelyn ja pyöräilyn positiiviset terveysvaikutukset ovat kiistattomat, kuin myös vältetyt päästöt ja niiden ilmastovaikutukset.
Emma Terämä
Kirjoittaja on Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija
Lukemista: Richard H. Thaler & Cass R. Sunstein (2008): Nudge: Improving Decisions about Health, Wealth, and Happiness