Kehoistamme löytyy moninkertaisesti enemmän mikrobeja kuin ihmisen soluja, kirjoittavat Zsuzsa Millei ja Jan Varpanen. Mikrobilapsuus-hankkeessa luonnontieteet kohtaavat taiteet. Hanke on mukana kansainvälisellä Mukamas-nukketeatterifestivaalilla 11.–15.9. Tampereella.
Jos uutisia on uskominen, mikrobit ovat pelottava asia. Juuri kun selvisimme edellisestä pandemiasta, apinarokko kolkuttelee ovella. Pariisin olympialaisissa jokiveden runsaat kolibakteerimäärät aiheuttavat huippu-urheilijoille terveysriskin. Syksy tulee, varautukaa influenssa-aaltoihin.
Kuitenkin ystävällismieliset mikrobit ovat läsnä tavoilla, joita emme usein edes huomaa. Kukapa ei rakastaisi vastaleivottujen sämpylöiden ihanaa tuoksua ja pehmeää suutuntumaa? Saccharomyces cerevisiae –sieni eli tuttavallisemmin hiivahan se siellä meitä ilahduttaa. Samalla kun mutustamme tuoretta sämpylää, maitopurkkien kyljestä tuttu Lactobacillus acidophilus ahertaa suolistossamme. Se estää sairauksia aiheuttavia mikrobeja kotoutumasta suolistoomme ja herkuttelee meille haitallisella kolesterolilla.
Huippu-urheilijoita kiusannut kolibakteerikin on itseasiassa pitkäikäisimpiä kavereitamme – kolibakteerit ovat ensimmäisiä syntymän jälkeen suolistoomme yhdyskunnan muodostavia bakteereita. Ne tuottavat K-vitamiinia ja suojelevat meitä haitallisten mikrobien hyökkäyksiltä. Mutta suuhun tai mahalaukkuun niitä ei parane päästää!
Vaikka mikrobit ovat elämässämme läsnä monin tavoin, niiden maailma on kuitenkin vielä monin tavoin vieras ja tuntematon. Voisi kuvitella, että mikrobien kanssakäymisestä lasten kanssa tiedettäisiin paljon, sillä varsinkin pienet lapset tutkivat maailmaa koskettelemalla lähes kaikkea vastaan tulevaa. Erityisesti lasten kautta mikrobiyhteisöt pääsevät matkustamaan. Mikrobien ja lasten välisen vuorovaikutuksen tutkimus on kuitenkin vasta viime vuosina alkanut herättää kiinnostusta.
Mikrobilapsuus-tutkimushankkeessa aihetta lähestytään yhdistämällä luonnontieteitä ja taidetta. Hankkeessa mikrobeja ei nähdä näkymättöminä vihollisinamme, vaan näkymättöminä ystävinämme. Mikrobit ovat oikeastaan niin läheisiä ystäviä, että ne pitävät meitä asumuksenaan. Kehoissamme on moninkertaisesti enemmän mikrobeja kuin ihmisen soluja.
Hankkeessa mukana oleva ekologi Mira Grönroos työskenteli tutkimusryhmässä, joka osoitti joitakin vuosia sitten, että luonnon materiaaleilla rikastetulla pihalla möyriminen edistää lasten vastustuskykyä. Luonnon materiaalit kuten metsänpohja näet sisältää monipuolisesti hyödyllisiä mikrobeja.
Mikrobilapsuus-hankkeessa työskentelevät myös taiteilijat Erika Aalto ja Eva Bubla. He tekevät mikrobeja näkyväksi yhdessä lasten kanssa. Aalto ja Bubla kutsuvat lapset mukaan kertomaan mielikuvituksekkaita tarinoita mikrobien kanssa jakamastamme elämästä. Näin hankkeessa luodaan mikrobien ja lasten yhteiselosta hieman toisenlaista kuvastoa kuin mihin on totuttu uutisia lukiessa.
Aallon ja Bublan työskentelyä pääsee kokemaan myös kansainvälisellä Mukamas-nukketeatterifestivaalilla, joka järjestetään Tampereella 11.–15.9. Aalto ja Bubla vetävät lauantaina 14.9. kaksi nukketeatterityöpajaa, joissa lapset ja heidän aikuisensa kutsutaan tutkimusretkelle mikrobien maailmaan. Työpajassa rakennetaan nukkeja ja kuvitellaan, miltä maailma näyttää mikrobien silmin. Nukkejen rakennusmateriaaleina toimivat metsästä kerätyt luonnonmateriaalit.
Millaista olisi asustaa ihon pinnalla? Mitä pieniä otuksia sammaleiden joukosta löytyy? Miltä tuntuu olla mikrobi?
Zsuzsa Millei on varhaiskasvatuksen professori Tampereen yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy lapsuuden poliittisuuteen sekä biologisen ja sosiaalisen yhteenkietoutumiin lasten elämässä.
Jan Varpanen on projektitutkija Mikrobilapsuus-hankkeessa Tampereen yliopistossa. Hänen pian valmistuva väitöskirjansa käsittelee kasvatuksen filosofisia perustoja leikin näkökulmasta.